Laitinen-Laiho

Helmi- ja maaliskuussa kohtasin puhuttelevaa valokuvataidetta ja koskettavia näyttelyitä gallerioissa ja museoissa. Päiväkirja kertoo alkukevään monipuolisesta taidetarjonnasta.

12. helmikuuta

Olen viime päivinä pohtinut valokuvataiteen ja taantuman suhdetta. Suhdannevaihtelut muokkaavat kiinnostusta eri tekniikoihin ja taiteen tyylisuuntiin. Useimmiten taantumat palauttavat klassikot takaisin muotiin ja uudet virtaukset jäävät paitsioon. Miten nykyinen taantuma tulee vaikuttamaan valokuvataiteen voittokulkuun? Olen huomannut muutamien keräilijöiden tällä hetkellä karttavan valokuvataiteen hankintaa ja toivon, että he jäävät vain yksittäisiksi tapauksiksi.

Helmikuussa Galleria Krista Mikkolan yhteisnäyttelyssä oli Jouko Lehtolan, Jyrki Parantaisen ja Stefan Bremenin teoksia. Kaikki olivat kerrassaan upeita. Tyyliään Lehtola ja Parantainen olivat muuttaneet melkoisesti ja onnistuneesti. Arvostan taiteilijoissa tällaista rohkeutta, kun uskalletaan tehdä muutakin kuin totuttua, koska taiteellisen tyylin muutoksissa on aina riskinsä. Keräilijät ehkä hyväksyvät muutoksen, ehkä eivät. Toisaalta tärkeintä on, että taiteilija on uskollinen itselleen. Silti on sanottava, että taiteilija itse määrittelee ja luo oman taideyleisönsä ja taidemarkkinansa.

Olin samaisena iltana Kiasmassa Marita Liulian näyttelyn avajaisissa. Näyttely on katsomisen arvoinen. Liulia on teettänyt Kiasman kattoon näyttävän lasimaalauksen. En pystynyt itse täysin palkein kuitenkaan keskittymään näyttelyyn, sillä olin korviani myöten uppoutunut sisään erääseen taidevarkaustapaukseen.

Marita Liulia


26. helmikuuta

Olin Porissa Teema-kanavalla ilmestyvän Kirjamaa tv-ohjelman kuvauksissa keskustelemassa kirjailija Juha Seppälän uusimmasta kirjasta Paholaisen haarukka.

Haastattelun jälkeen hyppäsin autoon Porin torilla, otin parkkisakon ikkunasta pois ja sujautin nopeasti Helsingin pikatielle kohti palaveria Suomeen ilmestyvän uuden taidelehden kustantajan ja päätoimittajan kanssa. 100 kilometriä Porista Helsinkiin päin autoon tuli vika ja jätin sen hinattavaksi Kyläpelimannilla.

Onneksi kahvilla oli sattumoisin tuttu pariskunta, joilla oli sama suunta kuin minulla. Tämä nuori pariskunta kertoi autossa olevansa kiinnostunut taidehankinnoista ja haluavansa tietää enemmän asiasta. No minä innoissani kerroin pyynnöstä koko matkan taiteesta keräily- ja sijoituskohteena.

Lehtipalaveri jäi sinä päivänä pitämättä, mutta kerron aiheesta myöhemmin lisää, tiedossa on nimittäin upea ja runsassivuinen taidelehti suomalaiselle taideyleisölle. Kirjoitan siihen kolumnia.

Illalla tapasin Helsingin kaupungin taidemuseossa työskentelevän läheisen ystävättäreni ja menimme Ateneumiin Kalevala-näyttelyn avajaisiin. Ja kyllä kannatti mennä. Näyttely on näkemisen arvoinen. Suurnäyttelyssä on monia kiinnostavia yllätysnimiä Kalevala-aiheineen. Ensimmäinen sali Nanna Suden, Marjatta Tapiolan, Kuutti Lavosen ja Juhana Blomstedtin maalauksin laittaa jo haukkomaan henkeä. Ohessa on Katja Tukiaisen hieno koko seinän kokoinen tulkinta Kalevala-aiheesta. Suosittelen!

Katja Tukiainen


4.maaliskuuta

Kävin Galleria Oljemarkissa Töölössä Anna Hallin hevosaiheisessa näyttelyssä. Toisella puolella oli Ninni Heldtin näyttely.

Anna Hall


Hevosaihe on aina vaikea ja paljastaa taiteilija taidot melko helposti. Hall on rohkeasti ottanut vaikean aiheen ja saanut hevosiin valtavasti energiaa ja taiteellista uskottavuutta pehmeänsävytteisillä väreillä.

Ninni Heldt


Heldtin tuotantoon tutustuin nyt ensimmäistä kertaa ja lupaavalta näytti. Näyttelyt ovat esillä 29. maaliskuuta asti.

11. maaliskuuta

Vero 2009 -tapahtumassa oli ensimmäistä kertaa Tauluni tarina –tapahtuma, jossa yleisön tuomia teoksia hinta-arvioitiin. Juonsin tilaisuuden yhdessä päätoimittaja Antti Marttisen kanssa. Sali oli täynnä ihmisiä ja interaktiivisuus osallistujien kanssa oli mainiota. Yhdessä yleisön kanssa katsoimme muun muassa erään signeerauksen selvyyttä.

Dekkarimaista meininkiä saatiin yhden Juhani Palmun maalauksen kohdalla. Teoksen taustatiedot olivat miltei suurempia kuin itse keskeneräiseksi jäänyt työ. Vaikkakin taustatiedot olivat taiteilijalle ikäviä asioita, negatiivisista elämäntapahtumista syntyvät silti useimmiten suurimmat taiteilijalegendat. Tähän taustatarinaan liittyi varkautta, poliisitutkintaa, avioeroa, pakkohuutokauppaa ja sitä, miten signeerattuna työn arvo tulisi moninkertaistumaan.

Taloustaidon äänestys rakkaimmista nykytaiteilijoista kantoi hedelmää paljon äänestystäkin pidemmälle. Äänestyksen myötä tuli paljon uutta tilastotietoa mm. siitä, missä päin Suomea ovat kenenkin taiteilijan fanit tai miten aktiivisia taiteen harrastajia kunkin taiteilijan fanit ovat. Äänestyksen materiaali on sellaista mitä aikaisemmin ei ole ollut saatavilla ja kertakaikkisen herkullista. Äänestysmateriaalin mukaan Nanna Suden keräilijöistä enemmistö on naisia ja Juhani Palmun töistä pitävät erityisesti miehet.

12. maaliskuuta

Kävin Marjatta Tapiolan näyttelyn avajaisissa Galerie Forsblomilla. Se on kertakaikkisen loistava. Suorastaan hämmentävää, miten joku taiteilija voi olla niin tasaisen hyvä joka kerta.

Marjatta Tapiola


14. maaliskuuta

Lähdin Pariisiin sukulaisia tapaamaan ja kävin samalla Musée d’Art moderne de la Ville de Parisissa katsomassa Giorgio de Chiricon ja Jimmy Durhamin näyttelyt.

Yhdysvaltalaisen v. 1940 syntyneen Durhamin näyttely oli siitä harvinainen, että en pitänyt siitä yhtään, siis mistään töistä. Se on poikkeuksellista.

Jimmy Durham


Sen sijaan Giorgio de Chiricon näyttely oli upea, mutta varsin erikoinen. Ne, jotka tuntevat entuudestaan Chiricon tuotannon tietävät, että taiteilija alkoi kopioida itse itseään. Chiricon näyttely on erittäin laaja ja siitä saa mitä parhaimman kuvan koko tuotannosta.

Giorgio de Chirico


Taiteilijan itsensä kopiointi on hämmentävää. Toisaalta sitähän Helene Schjerfbeckin teki myöhäistuotannossaan taidekauppias Gösta Stenmanin pyynnöstä. Taiteilija kopioi myös muita kuuluisia teoksia. Näyttelyt ovat esillä 12. huhtikuuta asti.

15. maaliskuuta

Lähdin Pariisista junalla Maastrichtiin TEFAFin taide- ja antiikkimessuille, jotka ovat yhä koko maailman suurimmat ja arvostetuimmat. Messujen sijainnista käydään kovaa keskustelua joka vuosi, koska tuntuu, että Maastrichtiin ei pääse mistään suunnasta yhdellä kulkuvälineellä. Itse jouduin vaihtamaan junaa kaksi kertaa ja loppumatka vielä bussilla. No ei ihme, että järjestäjä ei halua vaihtaa paikkaa, koska messuilla käy joka tapauksessa paljon ihmisiä ja Maastrichtissa on edullisempi järjestää messut kuin esimerkiksi Amsterdamissa.

Tapasin messuilla Italiassa, Hollannissa ja Iso-Britanniassa vaikuttavan kollegani James Goodwinnin. Hän kertoi, että taidemessujen järjestäjät tienaavat nykypäivänä kaikista eniten taidemaailmassa. Tästä on olemassa myös tutkimustietoa.

Mielestäni taantuma oli nähtävissä messuilla. Enää osastoilla ei ollut kauttaaltaan yhtä laadukkaita teoksia esillä. Teosten parhaimmisto oli vain muutamien osastojen bravuurina.

Siinä missä vuonna 2003 Pablo Picassoa oli joka osastolla, oli nyt Lucio Fontanaa. Silmiinpistävän paljon oli esillä myös muun muassa Jean Arpin, Rene Magritten, Jean Dubuffetin, Fernand Legerin, Max Ernstin, Yves Tanquin teoksia. Näyttää siltä, että kansainvälisillä taidemarkkinoilla italialainen ja ranskalainen taide vahvistavat jälleen asemaansa. Michelangelo Pistoletton peilejä oli täälläkin esillä. Alberto Giacomettista puhumattakaan.

Michelangelo Pistoletto


Rene Magritte


Pohjois-italialainen puolihaarniska


Oma suosikkini oli saksalaisranskalaisen Hans Hartungin (1904-1989) maalaus. Hartung on taiteilija, jonka elämänkerran suosittelen lukemaan. Natsi-Saksa pakotti aikoinaan Hartungin luopumaan degeneroivasta abstraktista taiteestaan. Hartung pääsi pakenemaan Gestapon pidätyksiä Ranskaan, jossa avioeron jälkeen liittyi Ranskan muukalaislegioonaan ja tuli sieltä takaisin taiteen maailmaan. Hänet palkittiin vuonna 1960 Venetsian biennaalissa International Grand Prixillä. Nyt hänen maalaustensa hinnat liikkuvat sadoissa tuhansissa euroissa ja grafiikan vedokset tuhansissa euroissa.

Hans Hartung


Nykytaiteesta Barbara Krugerin valokuvataide oli kiinnostavaa, samoin erikoisuutena oli näillä varsin konservatiivisilla taidemessuilla Hansonin vahasta tehdyt ihmispatsaat. Kansainvälisessä taiteessa on muuten tänä vuonna vielä odotettavissa 20 prosentin hintojen lasku.

Duane Hanson


Aiemmin mainittu James Goodwinn toimitti kirjan The International Art Markets.



Kirjassa esitellään eri maiden taidemarkkinat ja oleelliset taidesijoituskohteet. Olen itse kirjoittanut kirjaan Suomen osuuden. Kirjaa on tilattavissa netistä Amazonin nettikaupasta.