(työ) Veroetua tarjoava työsuhdematkalippu uudistui tämän vuoden alusta. Järjestelmää on paranneltu ja laajennettu. Työsuhdematkalipusta on verovapaata aina vähintään 300 euroa vuodessa. Lopullinen hyöty vaihtelee lipun käyttäjän tilanteen mukaan.
Vuodesta 2006 lähtien tuloverolaissa on ollut työsuhdematkalippua koskeva säännös. Työnantaja on voinut korvata ilman veroa työntekijän päivittäisiä asunnon ja työpaikan välisiä matkakustannuksia. Etu koskee yleisesti käytössä olevaa säännöllistä henkilöliikennettä ja ns. reittitakseja. Se ei koske lentoliikennettä eikä tilausliikennettä (esim. normaalia taksiliikennettä).
Aikaisemmin työsuhdematkalipun verovapaana etuna pidettiin 25:tä prosenttia matkalipun käyvästä arvosta. Palkkana verotettavaa luontoisetua on siten ollut 75 prosenttia työnantajan maksaman matkalipun käyvästä arvosta.
Täysimääräisen verovapaan edun tarjoaminen on edellyttänyt työnantajan tarkkaa selvitystä työntekijän asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten määrästä, koska siitä enintään 25 prosenttia on voinut olla verovapaata. Tämä on aiheuttanut palkkahallinnollisia ongelmia työnantajille. Sen vuoksi työsuhdematkalippu onkin usein annettu kiinteämääräisenä ja kuukausittaisena 10 euron etuna, joka on kaikissa julkisen liikenteen lippujen hintaryhmissä jäänyt alle 25 prosenttiin kuukausilipun hinnasta.
Uusi työsuhdematkalippu voi olla myös arvolippu
Työsuhdematkalippuun liittyneitä epäkohtia on haluttu korjata uudistuksessa, joka on tullut voimaan vuoden 2010 alusta.
Työsuhdematkalipun veroetu edellyttää edelleen, että matkalipun käyttöoikeus on henkilökohtainen ja työnantaja on hankkinut matkalipun.
Veroetu on tarkoitettu vain asunnon ja työpaikan välisille matkoille, mutta lipun käyttö on edelleen mahdollista myös vapaa-aikana, eikä sen käyttömäärää myöskään ole rajoitettu.
Etu ei ennen koskenut haltijakohtaisia arvolippuja, joilla voidaan työntekijän matkan lisäksi maksaa myös toisen mukana matkustavan henkilön matka. Nykyisin työsuhdematkalippu voi olla myös tällainen henkilökohtainen arvolippu. Arvolippu kiinnostanee työsuhdematkalippuna niitä, jotka käyttävät julkista liikennettä asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla vain satunnaisesti.
Työsuhdematkalipusta on verovapaata aina vähintään 300 euroa vuodessa.
Lisäksi työsuhdematkalippu on verovapaata 600 euron ylittävältä osalta siten, että verovapaan edun enimmäismäärä on 3 100 euroa. Jotta edun verovapaa enimmäismäärä saadaan, on työnantajan maksuosuuden oltava vähintään 3 400 euroa vuodessa.
Paljonko hyödyn työsuhdematkalipusta?
Työsuhdematkalipun taloudellinen hyöty vaihtelee sen mukaan, tarjotaanko etu rahapalkan lisänä eli palkankorotuksena vai osana nykyistä rahapalkkaa.
Jos työntekijä saa käyttöönsä työsuhdematkalipun rahapalkan lisänä, toisin sanoen palkankorotuksena, on hänen taloudellinen hyötynsä luonnollisesti suurempi.
Kun työnantaja taas pienentää rahapalkkaa työsuhdematkalipun hinnan verran, hyötyy työntekijä lähinnä verojen ja maksujen vähenemisen muodossa.
Kummassakin vaihtoehdossa taloudellista hyötyä pienentää matkakuluvähennyksen pieneneminen, koska vähennys pienenee työsuhdematkalipun verovapaan osuuden verran.
On todennäköistä, että työnantajat tarjoavat etua rahapalkkaa pienentäen. Siksi seuraavassa on käsitelty esimerkkien avulla työsuhdematkalipun käyttöönoton vaikutuksia työntekijän verotukseen ja muihin palkasta perittäviin maksuihin sekä käteen jäävään tuloon silloin, kun työsuhdematkalipun vastaanottaminen pienentää rahapalkkaa.
Esimerkit on laskettu alle 53-vuotiaan keskituloisen eli 35 000 euroa rahapalkkaa vuodessa ansaitsevan palkansaajan tulon mukaan. Laskelmissa ei ole huomioitu muita verotuksessa tehtäviä vähennyksiä kuin asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset. Kunnallis- ja kirkollisveroprosentteina on käytetty keskimääräisiä veroprosentteja 18,89 ja 1,33. Esimerkeissä ei ole huomioitu muita tekijöitä, kuten lomarahan tai eläkekertymän vähenemistä.
ESIMERKKI 1: Satunnaisesti julkisilla töihin
Työnantaja päättää tarjota työntekijöilleen vuosittaisen työsuhdematkalipun. Etu toteutetaan rahapalkan vähennyksenä.
Työntekijä A valitsee 300 euron arvolipun, koska hän kulkee vuoden aikana vain satunnaisesti julkisella kulkuneuvolla töihin. Hänen vuosittaiset matkalippukustannuksensa työmatkoista ovat noin 300 euroa. Hänellä ei ole oikeutta matkakuluvähennykseen, koska kustannukset vuodessa jäisivät joka tapauksessa alle 600 euron omavastuun.
A:n kaikki verot ja maksut 35 000 euron vuositulosta ovat ilman etua 10 066 euroa. Hänelle aiheutuu lisäksi 300 euron kustannus vuodessa työmatkakuluista. Hänelle jää siten näiden jälkeen käteen 24 634 euroa.
Kun A vastaanottaa edun, hänen rahapalkkansa pienenee 300 eurolla vuodessa, eikä häneltä peritä edusta veroa eikä maksuja. A:n kaikki verot ja maksut pienenevät edun vastaanottamisen ansiosta 9 931 euroon. Koska matkalipusta ei enää aiheudu hänelle kustannuksia, on käteen jäävä summa 24 769 euroa. A:n säästö on yhteensä 135 euroa (24 769 e - 24 634 e).
ESIMERKKI 2: Joka päivä kausilipulla
Työnantaja päättää tarjota työntekijöilleen vuosittaisen työsuhdematkalipun. Etu toteutetaan rahapalkan vähennyksenä.
Työntekijä B valitsee 12 kuukautta voimassa olevan kausilipun, koska hän kulkee julkisella kulkuneuvolla töihin päivittäin. B tarvitsee ns. seutulipun, jonka arvo 12 kuukaudelta on 928 euroa.
B:n rahapalkka pienenee 928 euroa vuodessa. B:lle syntyy veronalaista luontoisetua 300 euroa, koska työsuhdematkalippu on veronalainen etu siltä osin kuin edun arvo ylittää 300 euroa ja alittaa 600 euroa. Lipun hinnasta hänelle ovat siis verovapaata etua ”ensimmäiset” 300 euroa + 600 euron yli menevä osa eli 328 euroa = yhteensä 628 euroa.
B:n matkakuluvähennys jää pois, koska hänen verotuksessa vähennyskelpoiset matkakulunsa jäävät 300 euroon eli alle 600 euron omavastuurajan.
B:n kaikki verot ja maksut 35 000 euron vuositulosta ovat ilman työsuhdematkalippuetua 9 930 euroa. Hänelle aiheutuu lisäksi 928 euron kustannus vuodessa työmatkakuluista. Hänelle jää siten näiden jälkeen käteen 24 142 euroa.
Kun B vastaanottaa edun, hänen rahapalkkansa pienenee 928 eurolla vuodessa ja 300 euron arvoinen verotettava luontoisetu lisätään hänen tuloihinsa. B:n kaikki verot ja maksut pienenevät edun vastaanottamisen ansiosta 9 784 euroon. Koska matkalipusta ei enää aiheudu hänelle kustannuksia, on käteen jäävä summa 24 288 euroa. A:n säästö on yhteensä 146 euroa (24 288 e - 24 142 e).
ESIMERKKI 3: Pitkämatkalaisella yläraja paukkuu
Työnantaja päättää tarjota työntekijöilleen vuosittaisen työsuhdematkalipun. Etu toteutetaan rahapalkan vähennyksenä.
Työntekijä C valitsee koko vuoden voimassa olevan VR:n vuosilipun Pendolino-junaan, koska hän kulkee junalla töihin Tampereelta Helsinkiin lähes päivittäin. Tällaisen lipun arvo on 4 650 euroa.
C:n rahapalkka pienenee 4 650 euroa vuodessa. C:lle syntyy veronalaista luontoisetua 1 550 euroa, koska työsuhdematkalippu on veronalainen etu siltä osin kuin edun arvo ylittää 300 euroa ja alittaa 600 euroa sekä taas 3 400 euroa ylittävältä osalta. C:n veronalainen etu muodostuu siis näin: 4 650 e - 3 400 e + (600 e - 300 e) = 1 550 e.
C saa edun verovapaan enimmäismäärän 3 100 euroa.
C:n kaikki verot ja maksut 35 000 euron vuositulosta ovat ilman työsuhdematkalippuetua 8 419 euroa. Hänelle aiheutuu lisäksi 4 650 euron kustannus vuodessa työmatkakuluista. Hänelle jää siten näiden jälkeen käteen 21 931 euroa.
Kun C vastaanottaa edun, hänen rahapalkkansa pienenee 4 650 eurolla vuodessa ja 1 550 euron arvoinen verotettava luontoisetu lisätään hänen tuloihinsa. C:n kaikki verot ja maksut pienenevät edun vastaanottamisen ansiosta 8 309 euroon. Koska matkalipusta ei enää aiheudu hänelle kustannuksia, on käteen jäävä summa 22 041 euroa. C:n säästö on yhteensä 110 euroa (22 041 e - 21 931 e).
Esimerkkien pohjalta on havaittavissa, että suhteellisesti eniten näyttävät hyötyvän ne työntekijät, joilla ei ole oikeutta matkakuluvähennykseen (matkakustannukset alle 600 euroa vuodessa).
Pitkänmatkalaiset näyttäisivät hyötyvän suhteellisesti vähiten työsuhdematkalipun uudistuksesta, koska heidän matkakuluvähennyksensä pienenee lipun verovapaalla osuudella. Matkakuluvähennyksen pieneneminen voi siten olla jopa 3 100 euroa. Etuuden käyttöönottamisen luulisikin eniten houkuttelevan niitä, joilla matkakustannukset jäävät vähäisiksi ja joille vähennyksen ”menettämisellä” ei siksi ole merkitystä.
Työsuhdematkalipun käyttöönotto hyödyttää työnantajaa palkan sivukulujen pienenemisenä, koska sivukuluja ei mene edun verovapaasta osasta. Näin tapahtuu aina, toteutetaanpa etu työntekijöille rahapalkan lisänä tai rahapalkkaa vähentäen. Hyöty on luonnollisesti sitä isompi, mitä suurempi on työsuhdematkalipun verovapaa osuus.
Lipun käyttöönotto ja toteuttamistapa ovat sopimusasioita
Työsuhteen osapuolista riippuu, otetaanko työsuhdematkalippu käyttöön. Ratkaisuihin voi osaltaan vaikuttaa työsuhdematkalipun tarjoaminen ehdoin, joilla maksettavan rahapalkan määrä pienenee ja vastaava osa korvautuu verovapaalla ja veronalaisella työsuhdematkalippuetuudella.
Rahapalkan pieneneminen vähentää lomarahaa. Jos osa vuosittaisesta rahapalkasta korvautuu esimerkiksi 2 400 euron arvoisella työsuhdematkalipulla, lomaraha pienenee noin 100 eurolla (2 400 e / 12 kk x 50 %).
Myös edun vaikutus eläkekertymään voi mietityttää. Kun rahapalkka pienenee matkalipun verovapaalla osuudella, vaikutus eläkekertymään jää vähäiseksi. Esimerkiksi alle 53-vuotiaan palkansaajan vuosittain saama 300 euron verovapaa etu pienentäisi hänen eläkettään vain 4,50 euroa vuodessa.
Jos työsuhdematkalippu on mahdollista saada rahapalkan lisänä, edun vastaanottaminen on ehdottomasti kannattavaa, jos käyttää asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin julkista liikennettä. Rahapalkan ja matkakuluvähennyksen pieneneminen puolestaan voivat antaa aihetta panna edun taloudelliset hyödyt tarkkaan puntariin ennen edun vastaanottamista.
Juha Salmikivi
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakimies