(työ) Vuoden 2010 alusta käyttöön otettava uusi työsuhdematkalippu muuttaa työnantajan maksaman matkalipun kokonaan verovapaaksi luontoiseduksi tiettyyn enimmäismäärään saakka. Verovapaa etu on nykyisin 25 prosenttia lipun hinnasta ilman ylärajaa.
Työmatkalipun tarkoituksena on edistää julkisen liikenteen käyttöä työmatkoihin. Uudistuksella halutaan tehdä työsuhdematkalipusta houkuttelevampi, jotta sen myönteiset vaikutukset lisääntyisivät.
Matkalipun henkilökohtaisuus säilyy edun edellytyksenä. Lisäksi vaaditaan, että työnantaja järjestää edun työntekijälle ja että lippu koskee työmatkaa.
Kuten aikaisemminkin, erilaiset näyttöliput ovat mahdollisia, vaikka niillä pystyisi matkustamaan myös vapaa-aikana. Pieni helpotus aikaisempaan on, että järjestelmään ehdotetaan hyväksyttäväksi vuodesta 2010 lähtien myös henkilökohtainen arvolippu. Sen osalta ongelmana on mahdollisuus maksaa arvolipulla toisen, samaan aikaan matkustavan henkilön matka. Lainsäätäjä pitää edun väärinkäyttömahdollisuutta tältä osin niin vähäisenä, että arvolipun käyttö sallitaan.
Nykyjärjestelmä on hankala
Tampereen teknillinen yliopisto on tutkinut työsuhdematkalipun käyttöä. Vuoden 2008 aikana työsuhdematkalippujärjestelmän piirissä oli noin 770 työnantajaa ja 43 000 palkansaajaa.
Suurimmat työnantajat olivat julkiselta sektorilta; Helsinki, Espoo, Tampere, Turku ja HUS eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Toinen käyttäjäryhmä ovat pienet, alle 20 hengen yritykset.
Järjestelmän käyttöönoton suunnittelu ja toteutus on varsinkin suurilla työnantajilla vaatinut huomattavaa panostusta. Helsinki, Espoo ja HUS ovat toteuttaneet edun jakamalla kaikille työntekijöille kuukausittain 10 euron arvoisen työmatkasetelin. Mitoitukseen on vaikuttanut se, että 10 euroa kuukaudessa ei millään vaihtoehtoisella työmatkalla ylitä 25 prosenttia kuukauden työmatkakustannuksista.
Myös Turussa ja Tampereella etu oli 10 euroa kuukaudessa vaikkakin toteutustapa oli erilainen.
Edun suhteellinen osuus kasvaa
Uudessa, vuoden 2010 alusta voimaan tulevassa järjestelmässä työnantaja voi maksaa verovapaasti työntekijän työmatkakuluja kokonaan 300 euroon saakka vuodessa.
Kun etu voi olla vaikka koko matkalipun arvoinen, on se paljon nykyistä houkuttelevampi niille, jotka tekevät vain osan työmatkoistaan julkisilla kulkuneuvoilla.
Työmatkalippuetua on kehitelty myös ajatellen pitkämatkalaisia. Työnantajan maksamasta työmatkalipusta on verovapaata ensimmäisen 300 euron lisäksi määrä, jolla vuoden aikana maksettujen lippujen arvo ylittää 600 euroa. Etuuden arvo voi olla enintään 3 100 euroa vuodessa.
Työnantajan maksaessa yli 600 euroa työntekijän matkoista, liittyy etuuteen käytännössä vähintään 300 euron omavastuu ja enimmäishyödyn saamiseksi työnantajan maksuosuuden on oltava peräti 3 400 euroa.
Jos palkka pysyy samana
Muutettu järjestelmä tekee työmatkalipun entistä houkuttelevammaksi myös niille, joiden työmatkakulut ovat tuhansia euroja vuodessa. Koska on epätodennäköistä, että työnantajat laajasti alkavat jakaa palkankorotuksia työntekijän asuinpaikan perusteella, joutunevat pitkämatkalaiset tinkimään rahapalkkansa määrästä.
Työmatkalipuista tehdyn tutkimuksen mukaan alle 50 työntekijän yrityksistä puolessa etu annettiin osana palkkaa. Voisi olettaa, että jatkossa etu annetaan yhä useammin vaihtoehtona rahapalkalle tai osittain rahapalkan sijasta ja osittain palkankorotuksena.
Todellisen hyödyn arvioiminen on edelleenkin vaikea, koska monet tulonsiirrot, esimerkiksi äitiyspäiväraha ja vanhuuseläke riippuvat veronalaisen palkkatulon määrästä.
Jos työnantaja maksaa 25 000 euron vuosipalkasta 2 000 euroa työmatkalippuina, putoaa työntekijän verotettava tulo 1 700 euroa. Koska työntekijä menettää samalla työmatkavähennyksen, alenevat työntekijän verot ja veronluontoiset maksut vain 150 euroa vuodessa.
Työnantajan ei tarvitse maksaa työsuhdelipun verovapaasta osasta palkan sivukuluja. Sivukulut voivat pientyönantajalla olla vuonna 2010 esimerkiksi 20 % maksetusta palkasta, jolloin työnantajan maksut vähenevät noin 340 euroa.
Työnantajalle etu on lopullinen, mutta työntekijä menettää palkkansa pienentyessä hitusen eläkettä ja muuta sosiaaliturvaa. Nykyisen palkan alentaminen vaikuttaa eläkkeeseen eri tavalla eri ikäryhmissä. Alle 53-vuotiaalla 1 700 euroa pienempi eläkepalkka alentaa eläkettä noin 25 euroa vuodessa. Kuuden eläkevuoden aikana menetys olisi yhteensä 150 euroa, mikä vastaa saatua veroetua.
Vesa Korpela
Kirjoittaja on Veronmaksajan Keskusliiton lakiasiain johtaja