Työelämä

Käsityöt ovat aivojen herkkuruokaa. Neulominen, ompelu ja nikkarointi ruokkivat kolmiulotteista ajattelua ja virittelevät luovuutta. Luovasti ruokittu pää jaksaa töissä paremmin.

Aivot eivät kulu käytössä. ”Aivot nauttivat treenistä samaan tapaan kuin punttisalilla harjoittelevan lihakset. Toisaalta sekä lihakset että aivot tarvitsevat venyttelyä ja rentoutumista. Kunnon yöunet, liikunta, käsityöt, ystävien tapaaminen ja kulttuuririennot ovat aivojen lihashuoltoa parhaimmillaan”, sanoo aivotutkija Minna Huotilainen. Hän työskentelee vanhempana tutkijana Työterveyslaitoksen Aivot ja teknologia tiimissä.

Ennen kesälomaa monen työssä puurtavan pää kävi ylikierroksilla. Useimmilla luovuus lähenteli nollaa ja järki riitti rutiinien hoitamiseen. Suuret oivallukset ja keksinnöt eivät yleensä synny loman kynnyksellä.

”Toisaalta pelkkä ajatuskin lomasta saattaa olla inspiraation lähde ja vapauttaa työnteon iloa.”

Aivoille lomat ovat kulta-aikaa. Kunnon kesäloma ja talviloma ovat tarpeellisia pään huoltotaukoja kaikenikäisille työntekijöille.

”Parhaimmillaan loma kasvattaa itsevarmuutta. Minä päätän ja voin vaikuttaa niihin asioihin, jotka koskevat työtäni. En ole vain sätkynukke, jota tykitetään tehtävillä, joista jotenkuten selviän”, Minna Huotilainen kuvaa.

Tutkija puhuu minäpystyvyydestä, joka kukoistaa loman jälkeen. Työntekijällä on tunne, että hän hallitsee oman työnsä ja työtilanteensa. Minäpystyvä työntekijä uskaltaa jättää vähemmän tärkeät työt työlistan pohjalle ja keskittyä olennaiseen.

Loman aikana työasiat hautuvat mielen uumenissa, vaikka niitä ei varsinaisesti pohtisikaan. ”Aivot tekevät työtä puolestasi. Lomalta palattuasi näet paremmin, mikä on työssäsi keskeistä ja erotat olennaisen epäolennaisesta.”

Loman jälkeen saattaa olla hyvä hetki puhua oman esimiehen kanssa, mitkä työtehtävät ovat olennaisia ja mitkä eivät. Vanhojen työtehtävien tilalle on saattanut tulla uusia, jolloin jotain vanhaa pitäisi väistämättä jäädä pois. Loma kasvattaa myös rohkeutta sanoa ei epäolennaisille työtehtäville.

”Ajattele, että sinulla on maljakko, pallo ja hiekkaa. Pallo kuvaa tärkeimpiä työtehtäviä ja hiekka muita silppuhommia. Jos täytät maljakkosi hiekalla, ei pallo, tärkeimmät työtehtävät, mahdu koskaan kunnolla mukaan. Maljakkoon laitetaan ensin pallo ja vasta sitten hiekkaa, silpputöitä, sen verran kuin sinne suosiolla mahtuu.”

Olet työsi paras asiantuntija

”Esimiehenä olisin erittäin tyytyväinen, kun alainen haluaa keskustella työstään ja työtehtävistään, sillä yleensä työntekijä on parempi oman työnsä asiantuntija kuin esimies. Enää kaikki esimiehet eivät välttämättä edes tiedä, mitä alainen tarkalleen ottaen tekee.”

Kun työtahti on kiihkeimmillään, on työasioista ja työn sisällöstä keskusteleminen vaikeampaa. Työtehtävien vallassa kiiruhtava työntekijä on kuin hiiri juoksupyörässä – juoksee juoksemistaan. Juoksupyörästä on päästävä pois, jotta voi miettiä, haluaako ja onko viisasta tai järkevää juosta.

Päällekkäiset työtehtävät, twittermäinen työ nopeine reagointeineen tuntuu tehokkaalta. Mutta on paikallaan kysyä, paljonko saat oikeasti aikaan.

”Aivot toki toimivat nokkelasti ja tekevät vaistomaisesti oikeita ratkaisuja. Mutta oikeasti ihmisen viisaus perustuu hitauteen ja tekemättömyyteen.”

Minna Huotilainen kannustaa lomalta palaavaa avaamaan suunsa rohkeasti ja heittämään ilmaan ideoita.

”Me olemme verbaalisesti toimivia ajattelijoita. Ideat eivät ole vaarallisia, paljon vaarallisempaa on, ettei ideoida lainkaan. Huonojen ideoiden joukosta ne helmetkin jalostuvat.”

Hyvä työyhteisö tukee ideointia ja sallii luovuuden. Yksittäisillä työntekijöillä on paljon vaikutusvaltaa. Kun joukossa on muutama ilopilleri ja kannustava työkaveri, uskaltavat ujommatkin avata suunsa.

Tauottaminen on kuninkuuslaji

Aivot pärjäävät intensiivisessä työssä paremmin, kun työssä on riittävästi taukoja. Lounas- tai kahvitauko on parhaimmillaan päivän tuottavin työhetki. Työasiat saattavat edistyä huomaamatta, kun istahtaa keskustelemaan työkaverin kanssa ja juo rauhassa kupin kahvia.

Minitaukojakaan ei pidä väheksyä. Tuijottelu tyhjyyteen ja hartioiden pyörittely rentouttavat ja auttavat, kun ajatus junnaa paikoillaan. Pakkotahtisuus turruttaa aivot, virheet lisääntyvät ja kyky ratkaista ongelmia heikkenee.

Pomon kannattaa olla tyytyväinen, jos alainen tekee työtään kuulokkeet päässä ja kuuntelee musiikkia. ”Tutkimustulokset osoittavat, että musiikki parantaa monien ihmisten keskittymiskykyä ja oppimistuloksia.”

Lyhytaikainen stressi ei ole aivoille pahitteeksi. Pieni stressi saa tsemppaamaan, ja ilman sitä emme saisi mitään aikaiseksi.

Pitkittynyt stressi on ihmiselle vaarallinen tila. Syke ja verenpaine nousevat ja hormonitoiminta häiriintyy. Pahimmillaan seurauksena on esimerkiksi diabetes tai sydän- ja verisuonitauteja.

Ensimmäisiä merkkejä aivojen ylikuormittumisesta ovat nukahtamisvaikeudet ja aamuöiset heräilyt.

”Nukahdat illalla jotenkuten, heräät aamuyöllä, ja ensimmäisenä mieleen tulee jokin työasia. Seuraavana päivänä työnteko ei suju, oppiminen ja muistaminen tuntuvat mahdottomilta haasteilta.”

Ylikuormittumiseen on tartuttava heti. ”Ensin on saatava uni kuntoon, ja sitten on järjestettävä työt uudelleen. On kysyttävä itseltään, onko minulla liikaa töitä. Jos vastaus on myönteinen, on asia selvitettävä esimiehen kanssa”, Minna Huotilainen toteaa.

Aivotutkija vakuuttaa, että useimmat aikuiset tarvitsevat kahdeksan tunnin yöunet. Vain harvat pärjäävät vähemmällä. ”Mikäli mahdollista, kokeile 3-4 yötä pari tuntia pidempiä yöunia. Jos olo on parempi ja ajatus kulkee kirkkaammin, ovat pidemmät yöunet tarpeen.”

Mietiskele aivojen iloksi

Aivot tarvitsevat lepoa arjessakin. Päivittäiset tuumaustauot, vapaat viikonloput ja vuorotyöntekijän arkivapaat ovat arvokasta aikaa.

”Pohdi, mikä on juuri sinulle sopiva tapa rentoutua ja mistä saat hyvää mieltä. Yksi harrastaa liikuntaa, toinen kulttuuria, kolmas tapaa ystäviä ja neljäs tekee käsitöitä tai nikkaroi. Sudokut ja ristikot panevat tekijänsä miettimään, ja se on aivoille mieluisaa.”

Erityisesti käsityöt ovat aivojen herkkuruokaa. ”Neulominen, ompelu, nikkarointi ja virkkaaminen ruokkivat kolmiulotteista ajattelua ja virittelevät luovuutta. Käsitöitä voi verrata korkeampaan matematiikkaan.”

Liikunta vaikuttaa aivojen hyvinvointiin myönteisesti. Moni on jo oman lajinsa löytänyt, mutta silti useimmat työikäiset aikuiset liikkuvat terveytensä kannalta liian vähän.

Uusia liikuntalajeja kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti. Aloittelijan on hyvä olla kuitenkin itselleen armollinen. Esikuvaksi ei kannata valita liikuntakeskuksen tarmokkainta aerobic-ohjaajaa.

”Hyötyliikunta on valitettavan aliarvostettua. Tutkimukset kertovat, että hyötyliikunnan määrä on kääntäen verrannollinen lihomiseen. Hyötyliikkuja on harvemmin ylipainoinen kuin liikkumaton. Kannattaa aloittaa vaikkapa siten, että kävelee portaita aina lounastauolle lähtiessään ja sieltä palatessaan.”

Minna Huotilainen huomauttaa, etteivät yritysten toimitilat juuri kannusta liikkumaan. Ala-aulassa on valittavana useampia hissejä, kun portaita saa hakemalla hakea. ”Eikä kannata unohtaa akustiikkaa. Porrastilat tulisi akustoida siten, että keskustelu käytävissä sujuu ilman kaikuisaa porraskäytävätunnelmaa.”

Hyötyliikuntavinkkien aatelia on neuvo: älä lähetä työkaverille sähköpostia, kävele kaverin työpisteeseen ja kerro asiasi.
 
Ajattelu ahmii energiaa, ja aivot kuluttavatkin viidenneksen ihmisen päivittäin käyttämästä energiasta. Aivojen lempiruokiin kuuluvat hedelmät, kasvikset, marjat ja erityisesti rasvaiset kalat, kuten lohi. Janosta aivot eivät pidä, mutta liika vedellä lotraus ei liioin aivoille sovi.

”Syksyllä kannattaa syödä kotimaisia marjoja. Mustikka on suomalaista superfoodia parhaimmillaan.”

Ikä ei aivoja heikennä

Kun ikävuosia tulee lisää, moni työntekijä arvelee, ettei opi enää mitään uutta ja muistikin takkuaa.

Aivotutkijan viesti arkisissa työaskareissa painiskeleville on lohdullinen.

”Kyky muistaa ja oppia pieniä yksityiskohtia on parhaimmillaan nuorilla, ja tämä taito heikkenee ikääntyessä. Toisaalta ikääntyessä kyky istuttaa yksityiskohtia kokonaisuuteen paranee. Ikääntynyt hallitsee nuorta paremmin asiakokonaisuuksia. Uutta oppivat kaikki niin nuoret kuin vanhatkin.”

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Kuka?
Nimi: Tekniikan tohtori Minna Huotilainen

Tehtävä: Vanhempi tutkija Minna Huotilainen työskentelee aivotutkijana Työterveyslaitoksella Aivot ja teknologia -tiimissä. Hän on erikoistunut kuulomuistin ja tarkkaavaisuuden säätelyn tutkimukseen. Yksikössä on meneillään tutkimuksia työuupumuksesta erilaisissa työtehtävissä. Selvitettävänä on muun muassa, miten häiriöt ja keskeytykset vaikuttavat työhön.
Minna Huotilainen toimii myös professorina Helsingin yliopiston oppimisen tutkimisen Cicero-verkostossa ja dosenttina Helsingin yliopiston Musiikki ja aivot -työryhmässä.

Olet monessa mukana, miten aivotutkija huoltaa omia aivojaan?

”Pyöräilen töihin ja yritän harrastaa liikuntaa. Lisäksi harrastan musiikkia ja paritanssia aviopuolisoni kanssa.

Työssä tauot ovat tärkeitä, ja tässä työyhteisössä tauottaminen on arvossaan. Esimieheni on innokas taukojen puolestapuhuja.

Toki välillä on kiirettä. Onkin tärkeää osata rekrytoida alaisia, jotka eivät tarvitse minua liikaa. Esimerkiksi yliopistolla väitöskirjantekijät tekevät työtään hyvin itsenäisesti.”

Mikä aivoissa kiehtoo?

”Mieli asuu aivoissa. Toki se asuu muuallakin meidän kehossamme ja sosiaalisissa kohtaamisissa, mutta varmaan eniten siellä aivoissa kuitenkin.”

Minna Petäinen