Taide ja keräily

Kaikki trendikkäinä itseään pitävät ihmiset suuntaavat nyt kohti vintage-myyntitapahtumia. Asiantuntijat kiistelevät yhä, mitä vintage oikein tarkoittaa. Ainakin myyjille käsitteen epämääräisyys on hyödyksi: pääasia on, että kauppa käy.

Vintage-sateenvarjon alla myydään ainakin tunnettujen asuste-, laukku- ja korusuunnittelijoiden tuotteita ja muuta oman aikansa huippudesignia, mutta myös nostalgisia huippuautoja ja jopa juomia: Alko markkinoi esimerkiksi vintage-samppanjoitaan, jotka ovat nyt vuosikertoja 1998-2005.

Vintage-tuotteina näköjään voidaan myydä lähes mitä vain – niin alkuperäistä vanhaa, jota ei kuitenkaan vielä voi sanoa antiikiksi, kuin jopa uusia retrotuotteita eli vanhan mallin mukaisesti tehtyjä.

Osa tarjonnasta näyttää olevan muutoinkin sellaista, jota myytiin aiemmin tavallisissa huutokaupoissa tai jopa kierrätyskeskusten vaatetangoissa vain vanhana tavarana tai asusteena – ja siis melko halvalla.

Tavara saa ihan uuden, salaperäisen ja arvokkaan hohteen, kun se yhtäkkiä onkin vintagea, ja hintalappuun pannaan nolla lisää, jotta vähän varakkaampikin kehtaa sen ostaa.

Hyvä esimerkki on keväällä Bukowskin huutokaupassa Helsingissä ollut Hermèsin ns. Kelly-laukku: sen hinta nousi huutomaksuineen 2 150 euroon, vaikka lukkokin puuttui. Laukun huutokauppaan tuonut nainen oli löytänyt sen kirpputorilaatikosta liinavaatteiden joukosta.

Runsas vuosi sitten Kelly-laukku myytiin Tukholmassa Pikku-Bukowskin huutokaupassa 670 euron hinnalla.

Valikoimissa paljon vaatteita ja asusteita

Vintage-tavaroiden hinnat saattavat vaihdella melkoisesti, koska vertailupohjaa ei välttämättä vielä ole.

Se antaa mahdollisuuden suuriinkin voittoihin, sillä kirpputoreilta voi yhä löytää varsin halvalla vintage-käsitteen alle mahtuvaa tavaraa.

Alan pohjoismaisissa huutokaupoissa suurin osa ostajista on ollut naisia, ja tarjontakin on ollut pitkälti heille suunnattua: tunnettujen suunnittelijoiden asuja, vöitä, huiveja, laukkuja, koruja. Muualla Euroopassa tarjolla on kenties enemmän myös miehille suunnattuja esineitä kuten kelloja ja kulkuvälineitä.

Alan myyntitapahtumissa puolestaan suurin osa asiakkaista on nuoria naisia, joille äidin tai isoäidin aikaisiin vaatteisiin pukeutuminen on nyt trendikästä. Se sopii myös kierrätysideologiaan eikä välttämättä tule edes kovin kalliiksi, koska nämä nuoret tavoittelevat vain ajan hengen mukaisia kivoja asusteita eivätkä välttämättä Hermèsin laukkua.

Uskaltaako enää laittaa mitään roskiin?

Mitään ei näköjään olisi kannattanut heittää roskiin, koska etukäteen on varsin vaikea arvata, mistä tulee keräilyhitti, ja jos tulee, milloin.

Ei tätä voi päätellä edes siitä, voiko esine toimia kauniina sisustuselementtinä, kuten vaikkapa taide, design-lasit, Tynellin valaisimet ja Aallon tai Wirkkalan huonekalut. Vai voiko Hermèsin laukun, Diorin solmion, Vuokon puvun tai Tunturi-mopon 1960-luvulta laittaa lasivitriiniin olohuoneen arvopaikalle arvovieraiden ihailtavaksi?

Jos vintagea on vaikkapa suomalainen 1940-1960-luvun design-lasi, sen arvo tuskin ainakaan laskee. Ja jos Eero Aarnion 1960-luvun pallotuolista nyt saa maksaa 3 000 euroa, 10 vuoden päästä hinta voi olla vaikkapa 5 000-6 000 euroa.

Voisi myös kuvitella, että vintage-sateenvarjon alle tulevat Valmetin haulikot, Nokian ensimmäinen kännykkäpuhelin ja vaikkapa Macin ensimmäinen tietokone, ns. linnunpönttö. Marimekon ja Vuokon vaatteita siellä jo on.

Osa nyt kalliillakin menevästä vintage-tavarasta osoittautuu kuitenkin tähdenlennoksi ja päätyy pölyttymään komeron perimmäiseen nukkaan. Sieltä se todennäköisesti pöllähtikin hetkelliseen kukoistukseensa.

Joskus 1950-luvulla vanha tavara vaihtoi omistajaa halvalla osto- ja myyntiliikkeissä, joita jotkut kutsuivat nimellä roikotuskonttori. Harva kehtasi sanoa, että oli sellaisesta ostanut itselleen jotain. Nyt voidaan ylpeänä kertoa, että on ostanut vaikkapa 40 vuotta vanhan matkalaukun oikein vintage-huutokaupasta.

Legendaarinen Hermèsin Kelly-laukku maksoi Bukowskin Helsingin huutokaupassa keväällä huutomaksuineen 2 150 euroa.
 

Hinta- ja tuote-esimerkkejä vintage-huutokaupoista

Bonhams-huutokauppakamarin organisoima vintage-huutokauppa alan festivaaleilla Goodwoodissa Englannissa 15.8.2010: hinta huutomaksuineen ilman arvonlisäveroa.

Lilla Bukowskin huutokauppa Tukholmassa 2009 joulukuussa. Hinta ilman huutomaksua ja muita sivukuluja.
Helsingin Bukowskin hinnat huhtikuun 2010 huutokaupasta samoin ilman huutomaksuja.

Pentti Avomaa