Taide ja keräily

Lokakuun vallankumous Venäjällä vuonna 1917 mullisti kaiken. Se synnytti pulatalouden ja romahdutti esimerkiksi hopea- ja kultaseppätaiteen tason, mutta loi myös uudentyyppistä keräilijöiden himoitsemaa taidetta.

Nuorella Neuvosto-Venäjällä kaikesta oli huutava pula. Tällöin määrä korvasi laadun, eikä tätä kehityssuuntaa pystytty korjaamaan koko neuvostovallan aikana.

Sama koski pitkälti myös taidetta, ja esimerkiksi neuvostoaikaiset korut, emalihopeatyöt ja monet muut vastaavat taide-esineet eivät yltäneet lähellekään tsaarinajan laatua. Se näkyy näiden tuotteiden nykyisissäkin keräilyhinnoissa. Vanhan Venäjän antiikki ja taide on kovasti haluttua ja hinnat ovat nousseet rajusti, mutta esimerkiksi neuvostoliittolaiset korut hinnoitellaan jälkimarkkinoilla usein raaka-aineiden hintatason mukaan.

Vallankumous innosti kuitenkin myös uusiin kokeiluihin taiteessa, ja erityisesti avantgarde nousi suosioon. Sitä oli harrastettu jo ennen vallankumousta, mutta kokeilut laajenivat ja Venäjän/Neuvosto-Venäjän avantagarden eri suuntausta edustavien taiteilijoiden yhteisnäyttely Berliinissä 1922 oli menestys.

Tämä modernismi tuotti hienoja tuloksia niin kuvataiteissa kuin vaikkapa posliiniesineissä, ja keräilijät ovat valmiita maksamaan töistä paljon. Suuri yleisö tuntee ainakin Wassily Kandinskyn maalaukset. Nuorelle neuvostovaltiolle 1920-luvun alkupuoliskon avantgarde-posliini oli tärkeä vientitulojen lähde. Massojen kulutustavaraa siitä ei tullut.

Taide palvelemaan politiikkaa

Vallankumouksen voittajilla oli alkuvuosina kädet täynnä muuta työtä kuin taiteen oikeaoppisuuden vahtiminen, mutta Lenin ymmärsi jo varhaisessa vaiheessa, että taide on valjastettava myös poliittiseen työhön.

Tämän hän osasi pukea hienoon ja vastaansanomattomaan muotoon sanomalla, että ”taide kuuluu kansalle”. Niinpä hän esimerkiksi kansallisti kuuluisan Keisarillisen posliinitehtaan, jossa alettiin tehdä massojen kulutustavaran ohella myös ns. agitaatioposliinia, jonka tuli palvella bolsevikkien propagandaa.

Avantgarde oli tavallaan vallankumouksellista taidetta, mutta sitä mukaa kuin neuvostovalta ja erityisesti Stalin vahvistivat asemiaan avantgarden arvostus väheni. Sosialistinen realismi nousi vallitsevaksi taidemuodoksi.

Nyt sekä varhainen avantgarde että sosialistisen realismin ortodoksisimmat – jopa naiivit – tuotteet ovat himoittuja keräilykohteita kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi Sothebyn huutokaupassa New Yorkissa oli keväällä myynnissä Rudolf Vilden suunnittelema, kooltaan 23,5-senttinen lautanen vuodelta 1921. Työläisten voitto lokakuun 25. -lautasessa on hienosti kuvattuna sirppi, vasara ja punaviiri. Hinta nousi 30 000 dollariin.

Ebayn kansainvälisillä huutokauppasivuilla on myös silloin tällöin myynnissä tällaisia posliiniesineitä, mutta niiden aitoudesta ei ole mitään takuita.

Kesällä oli myynnissä esimerkiksi 21 senttiä korkea posliinipatsas 1920-luvulta. Patsaassa oli Keisarillisen posliinitehtaan leimat ja lisäksi Nikolai II:n logo – mikä tuntuu varsin oudolta yhdistelmältä tuohon aikaan. Hintapyyntö oli 18 000 dollaria.  Lautasesta, johon oli kuvattu Leninin kasvot sivuprofiilina, pyydettiin 137 dollaria. Dulevon tehtaasta lähtöisin oleva lautanen oli halkaisijaltaan 24 cm, ja se on tehty joskus 1950-1960-luvulla.

Komeroita penkomaan

Suomalaishuutokaupoissakin agitaatiolautasia on ollut tarjolla. Suurin osa on sotien jälkeiseltä ajalta, mutta niistäkin monet maksavat satoja euroja, halutuimmista maksetaan jopa tuhansia euroja. Helanderin huutokaupassa oli keväällä tarjolla kaksi loistokuntoista agitaatiolautasta, ja niiden hinta nousi kilpahuudon jälkeen yli 700 euroon.

Kommunisti- ja ay-yhteyksien ansiosta Suomeen on varmasti kulkeutunut paljon venäläisiä propagandalautasia. Niitä luulisi yhä löytyvän monen suomalaiskodin vinttikomeroista ja vieläpä hyväkuntoisina, sillä puolueuskollisimmistakin varsin harva on viitsinyt lusikoida keittoa pitempään lautaselta, jonka pohjalta alkaa keiton ehtyessä paljastua esimerkiksi Stalinin isällisesti hymyilevä pää – toki taidokkaasti maalattuna.

Ne, joilla ei tällaisia lautasia ole, ovat voineet ihastella niitä vaikkapa Tampereen Vapriikissa, jossa on toukokuun lopulta lähtien ollut esillä hienoa agitaatioposliinia Eremitaasin museosta Pietarista.

Pentti Avomaa

Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.