Taide ja keräily

Klassikoiksi nousseet kotimaiset teokset ovat niin vahvoja, että suhdannevaihtelut eivät heiluta niiden arvostusta.

Taloudessa puhaltavat epävarmat tuulet, mutta silti Albert Edelfeltin Kuningatar Blanka laulaa pojalleen prinssi Haakonille kuten ennenkin, ja Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset -maalauksen tyttö katsoo yhä surumielisesti katsojaansa.

Aika kuluu, mutta taide säilyy yhtä itsevarmana ennallaan. Sama levollisuus on myös huolellisen taidesijoittajan siunaus.

Huonoina taloudellisina aikoina sijoittajan perussääntö on, että kaikesta sijoitettavasta varallisuudesta 10 prosenttia laitetaan taiteeseen.

Enempää ei suositella, koska silloin myös riskit kasvavat. Näin siksi, että parhaimpia taidesijoituksia on olemassa vain vähän ja niiden löytäminenkin on lähinnä hiljaisen tiedon varassa. Sijoituskohteita kannattaakin tiedustella arvostetuilta taiteen ammattilaisilta.

Hyviä keräilykohteita, mutta huonoja sijoituksia taas löytyy runsaasti, ja valitettavasti näiden lisäksi vielä väärennöksiä.

 Hyvillä taidesijoituksilla on aina vahva provenienssi eli taustatiedot. 

Muotisuuntaukset eivät kiusaa klassikoita

Kaikista taiteen tekniikoista klassikoiksi nousseet maalaukset ja pronssiveistokset säilyttävät parhaiten arvonsa riippumatta talouden ja muodin vaihteluista.

Taideteos taistelee hyödykkeenä aina vanhanaikaistumista vastaan. Klassikoksi nousseet teokset ovat niin vahvoja, että suhdannevaihtelut eivät vaikuta niiden arvostukseen.

Klassikkoteokset ovat taidemarkkinoilla Suomen taidehistorian kirjoitukseen päässeiden taiteilijoiden parhaimpia teoksia, jotka ovat yksityisomistuksessa. Talouden laskukaudella maalausten hinnat laskevat kaikista taiteen tekniikoista eniten, lukuun ottamatta klassikkoteoksia.  Myös pronssiveistokset säilyttävät arvonsa hyvin.

Nousukausi on kaikelle maalaustaiteelle juhla-aikaa. Sen sijaan laskukaudella maalaustaiteessa pärjäävät parhaiten edullisten maalausten tekijät, useimmiten alle 2 000 euron hintaisilla teoksillaan.

Vaikka pronssiveistokset ovat yleensä raskaan ja kalliin materiaalin sekä hitaan valmistusprosessin vuoksi hintavia, ovat ne silti viisaalle sijoittajalle järkihankinta, koska arvo säilyy hyvin.

Huonoina aikoina grafiikan ja akvarellien myynti lisääntyy suhteessa muihin tekniikoihin, muutoin ne eivät ole kovin alttiita hinnan laskuille.

Suomalaisia arvostettuja pronssitaiteilijoita ovat mm. Laila Pullinen, Eila Hiltunen, Miina Äkkijyrkkä, Kimmo Pyykkö, Antti Neuvonen, Jussi Mäntynen, Yrjö Liipola, Kari Juva, Pekka Jylhä, Viktori Jansson, Kain Tapper, Arvo Siikamäki, Ville Vallgren, Sakari Tohka, Walter Runeberg, Ben Renvall, Mauno Oittinen, Matti Haupt, Gunnar Finne ja Wäinö Aaltonen.

Pronssiveistos komistaa kotia

Turkulaisen Heikki ja Marita Vaisteen kodin seinät ovat täyttyneet maalauksista, ja siksi veistostaide on alkanut kiinnostaa pariskuntaa entistä enemmän.

Tuorein taidehankinta on Wäinö Aaltosen yli metrin korkuinen ja yli sadan kilon painoinen pronssiveistos Tanssijatar (1928). Veistosta on tehty samalla muotilla kaksi kappaletta, joista toinen on Wäinö Aaltosen museossa.

Vaikka kyseessä on hieno taidehankinta, kieltää kiinteistöneuvos Heikki Vaiste olevansa taiteen keräilijä. ”Olen passiivinen taiteen ostaja, satunnainen keräilijä. Teen päätökset heti jos sopiva teos tulee kohdalle, edellyttäen tietysti vaimon hyväksynnän.” 

Heikki ja Marita Vaisteen kokoelmaan kuuluu muun muassa teoksia Wäinö Aaltoselta, Kauko Lehtiseltä, Venny Soldan-Brofeltilta, Arvo Siikamäeltä, Mari Rantaselta, Åke Mattakselta, Jussi Vikaiselta, Margareta von Bonsdorffilta, Birger Kaipiaiselta, Nanna Sudelta, saksalaiselta Marcus Lupertziltä ja italialaiselta Bruno Lucchilta.

Heikki Vaiste kertoo pitävänsä värikkäistä taideteoksista.”En halua harmautta sisälle. En osta taidetta myöskään spekulatiivisessa mielessä, vaan hankin teoksia täyttämään tietyn tilan.”

Seuraavia kiinnostuksen kohteita ovat Vaisteen mukaan veistokset, jotka on tarkoitus sijoittaa ulos mökin ympäristöön jo nykyisten veistosten lisäksi.

Pauliina Laitinen-Laiho