(keräily) Moni kuvittelee, että keräilytavarat itämaisista matoista tauluihin ja design-esineisiin ovat ihanteellisia sijoituskohteita: palvelevat sijoitusaikansa kodin kaunistuksina ja tuottavat myytäessä ropisemalla voittoa.
Näin ei ikävä kyllä useinkaan ole. Vaikka hinnat näyttävät nousevan, myyntikulut vievät sijoituksen usein jopa pakkasen puolelle.
|
Huutokauppaluetteloihin merkitään yleensä tähdellä ne työt, joista tämä korvaus joudutaan maksamaan.
Kuvasto-maksut ja alv-prosentit koskevat samansuuruisina kaikkia huutokauppataloja.
Kuva Patrik Lindström
|
Suunnilleen jokainen pitempään keräilyä harrastanut voi kertoa jostain loistavasta löydöstä, jonka hän on tehnyt milloin kirpputorilla, milloin huutokaupasta. Esimerkiksi design-esineistä tai venäläisistä öljyväritöistä on moniakin menestystarinoita, joissa myyntivoitot ovat nousseet huimiksi. Suurin osa keräilijöiden ostoksista ei kuitenkaan tuota voittoa – ei ainakaan, jos inflaatio otetaan huomioon.
Toisaalta keräilijän tärkein motiivi ei yleensä olekaan voiton saaminen – näin ainakin väitetään.
Erittäin tärkeitä keräilytavaran löytöpaikkoja ovat huutokaupat. Arvostetut huutokauppahuoneet ovat myös takeena sille, että tavara on aitoa. Vastapainona on, että niin ostoista kuin myynneistäkin joutuu maksamaan välityspalkkioita ja veroja, jotka nipistävät mahdollisista voitoista suuren osan.
Huutomaksu ja alv
Jos myyty tavara on taulu, valokuva tms., siitä voi joutua maksamaan jälleenmyyntikorvauksena jopa 5 % vasarahinnasta ja vielä tuosta korvauksestakin arvonlisäveroa 8 %. Jälleenmyyntikorvausta eli ns. Kuvasto-maksua maksetaan vain niistä teoksista, joiden vasarahinta on yli 255 euroa, ja siitäkin on poikkeuksia.
Huutokauppaluetteloihin merkitään yleensä tähdellä ne työt, joista tämä korvaus joudutaan maksamaan.
Kuvasto-maksut ja alv-prosentit koskevat samansuuruisina kaikkia huutokauppataloja. Sen sijaan muut osto- ja myyntitoimeksiantojen kulut eroavat melkoisestikin huutokauppayrityksestä toiseen.
Niin sanotuissa arvohuutokaupoissa ostajalta peritään myynti- eli vasarahinnan lisäksi huutomaksua, joka esimerkiksi Hagelstamin, Bukowskin, Apollon ja Helanderin huutokaupoissa on 14-20 prosenttia vasarahinnasta. Tästä huutomaksusta joutuu vielä maksamaan arvonlisäveroa 22 %.
Nämä kaikki yhteensä voivat merkitä, että nimellisesti halvalla huudettu esine onkin itse asiassa melko kallis. Esimerkiksi 500 euron vasarahintaan mennyt taulu maksaa ostajalle 636,80 euroa, kun vasarahintaan lisätään huutomaksu 90 euroa, siitä alv 19,80 e, tekijänoikeuskorvausta 25 e ja vielä alv tuosta korvauksesta.
Myyjältäkin provisiot
Huutokauppayhtiöt pyrkivät tietysti saamaan itselleen myyntiin kalleimpia esineitä, ja yksi kilpailuvalteista on myyntiprovision suuruus.
Mitä arvokkaammista tavaroista on kysymys, sitä pienempi yleensä on myyntiprovisio. Esimerkiksi Hagelstamilla kansainvälisiin huutokauppoihin hyväksyttyjen esineiden myyntiprovisio on 12 %, mutta tavallisten huutokauppojen tavaroissa 18 % vasarahinnasta.
Bukowskilla on sama periaate, joskin vaihteluväli on pienempi. Sillä on kuitenkin 11-22 euron käsittelymaksy, joka peritään kaikilta myyntitoimeksiannoilta. Myyntiprovisiot ovat 12-20 %, mutta lisäksi on maksettava alv tuosta myyntiprovisiostakin. Nämä kaikki maksut pienentävät myyjän tuloja.
Jos ostosta ajattelee sijoituksena, ostohinnan pitää olla poikkeuksellisen halpa ja hinnannousun melkoisen raju, jotta huutaja voisi päästä edes omilleen realisoidessaan taulunsa vaikkapa samaisen huutokauppayrityksen välityksellä.
Esimerkiksi edellä mainitun taulun vasarahinnan pitäisi nousta noin 780 euroon, jotta sijoittaja pääsisi suunnilleen omilleen kulujen jälkeen.
Taulun uusi onnellinen huutaja puolestaan joutuu toteamaan, että kaikkien huutomaksujen, verojen ja muiden kulujen jälkeen ostoksen kokonaishinnaksi tulee noin 993 e.
Pentti Avomaa
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.
Kuva Patrik Lindström