(taide) Nykytaiteen hinnoittelu ei aina noudata totuttuja kaavoja. Taiteen hintaa pyritään joskus myös nostattamaan mitä erilaisimmin konstein.
”Teos on juuri senhintainen, mitä siitä maksetaan.”
Tuo sanonta on vain osittain totta. Jokaisella taideteoksella on oma hintahaarukkansa, johon mahtuessaan teoksen hinta on uskottava. Uskottavuus riippuu eri tekijöistä, kuten taiteilijan arvostuksesta, palkinnoista, teoksen onnistuneisuudesta ja keräilijöiden määrästä. Sekin vaikuttaa, onko taiteilija tunnettu paikallisesti, valtakunnallisesti vai kansainvälisesti.
Toisinaan nykytaiteen hinnoittelu ei kuitenkaan noudata mitään kaavaa. Itseoppinut, vain maakunnissa näyttelyjä pitänyt taiteilija saattaa myydä teoksiaan hyvin kalliilla hinnoilla, kun taas pitkälle kouluttautunut taiteilija ei saa myytyä teoksiaan edullisillakaan hinnoilla.
Hintatasoa määrittelevät ensisijaisesti taiteilija tai tämän perikunta, taiteen välittäjä ja keräilijä. Mitä tiukempi valvonta on, sitä parempi.
Niinkin liikkuvainen käsite kuin kohtuullisuus on sopiva mittari uskottavien hintojen arvioinnissa. Nykytaiteessa yli- tai alihinnoittelu herättää epävarmuutta hinnoittelusta. Kummastakin voi olla haittaa taiteilijalle, koska taiteen hinta on myös osa taiteilijan uran markkinointia.
Keräilijät yllättävät huutokaupoissa
Nykytaiteen hintaan on kuitenkin mahdollista tietyssä määrin vaikuttaa ja teosten hintoja manipuloida.
Yleensä taiteilijan teokset kallistuvat näyttely näyttelyltä. Normaalisti hinta nousee enintään noin 20 prosenttia kerralla.
Jos hintoja manipuloidaan, ne nostatetaan kaksinkertaisiksi tai sitäkin korkeammiksi. Mitä laajemmin taiteilija on tunnettu, sitä suurempi mahdollisuus on myös teosten hintojen nostattamiseen.
|
Taiteen ostajan markkinat
Ensimarkkinat: Ostetaan suoraan taiteilijalta.
Jälkimarkkinat: Ostetaan vanhaa tai nykytaidetta joltain muulta kuin suoraan taiteilijalta.
|
Kotimaisilla nykytaiteen ensimarkkinoilla liian suuret hintojen korotukset huomataan, mutta vanhan taiteen jälkimarkkinoilla ei lainkaan yhtä helposti. Vaikka esimerkiksi Kaj Stenvallin maalausten hinnat ensimarkkinoilla nousisivat kymmenkertaisiksi, hintoja saatettaisiin silti pitää uskottavina, koska teokset ovat hyvin suosittuja. Silloin harva vain kykenisi enää ostamaan teoksia.
Huutokaupoissa keräilijöiden intohimot saattavat olla kuitenkin hyvin odottamattomia ja niistä johtuva hintojen nousu suuri yllätys kaikille. Keräilijän motiivi maksaa teoksesta ylihintaa jää useimmiten salaisuudeksi, ja juuri tästä syystä taiteen jälkimarkkinoilla hintoja voidaan periaatteessa manipuloida.
Julkiset taidekaupat eli isot huutokaupat ovat nostattamiseen parhaimpia, koska niiden avulla hintojen nousu tulee julkisuuteen.
Huutokaupoissa nykytaiteen hintoja voidaan nostattaa myös toisenlaisilla keinoilla. Ostajat voivat sopia keskenään jo ennen välitystilaisuutta, etteivät huuda toistensa huutojen yli, tai että huutavat kilpaa. Käytännössä huutokaupan herrasmiessääntöihin eivät silti kuulu tämänkaltaiset ostajien keskinäiset sopimukset.
Joskus huomaa, että joidenkin nykytaiteilijoiden tuotannon hinta pidetään tarkoituksella kalliina eikä teoksia anneta myytäväksi jälkimarkkinoille liian halvalla. Tämä on järkevää, vaikkakin useimmiten sillä saadaan vain lisäaikaa ennen edessä olevaa hintojen laskua. Kaikkien etu kuitenkin olisi, että taiteilijan teosten hinnat eivät laskisi. Joskus jopa toivon jonkinnäköistä hintojen manipulaatiota, koska lähes pääsääntöisesti teosten hinnat laskevat myyntihinnoistaan ja palautuvat tai nousevat vasta pidemmän ajan kuluessa.
Taantuma vie pohjan manipuloinnilta
Yksittäiset hintojen nousut ovat aina piristysruiskeita taidemarkkinoille, ja pienistäkin muutoksista voi lähteä parhaimmillaan liikkeelle ketjureaktioita. Niitä hintojen manipulaatio tuottaa kuitenkin Suomessa harvoin ilman talouden noususuhdanteen tukea, koska taidemarkkinat ovat kovin pienet.
Tällä hetkellä talouden taantuman vaikutus on jo kansainvälisilläkin taidemarkkinoilla suurempi kuin hintojen manipuloinnin. Muutamia vuosia sitten esimerkiksi Jeff Koonsin teosten hintoja alettiin nostattaa tarkoituksella, koska sisäpiiri tiesi tulevista isoista museonäyttelyistä. Yhtäkkiä Koons oli kova nimi, ja kaikki maailman museot halusivat edes yhden hänen teoksensa kokoelmaansa. Koonsin teosten hinnat kymmenkertaistuivat 2000-luvulla.
Nyt taantuma on pysäyttänyt hintojen nousun, vaikka Koonsin tuleva tuotanto on edelleen kiinnostavaa.
Pauliina Laitinen-Laiho
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja taidemarkkinoiden tutkija.
Kuvat: Futureimagebank.com