Kun Mona Lisa varastettiin, ihmiset jonottivat nähdäkseen tyhjän seinän, jolla maalaus oli riippunut.
Niin erikoiselta kuin se kuulostaakin, taideteoksen varastaminen saattaa nostaa teoksen arvoa. Varkaudesta johtuva arvonnousu ei sinänsä ole erikoista, koska arvoesineet ”tarvitsevat” nimenomaan harvinaisuutta ja julkisuutta. Kun varkaudesta tulee julkinen, samalla teos noteerataan harvinaiseksi ja kadotetuksi.
Varkauden tuoma hinnannousu vaikuttaa silti vain ”julkkisteoksiin”. Taiteilijan tai teoksen on oltava suuren yleisön tiedossa. Halvat varastetut taideteokset eivät kiinnostavat yleisöä.
Toisaalta - jos esimerkiksi Pablo Picasson teoksia varastetaan, haittaa töiden samankaltaisuus teosten tunnistamista varastetuiksi ja siten niiden takaisin saamista.
Taidevarkaudessa on myös jotakin maagista. Esimerkiksi Mona Lisan varkaus Louvresta vuonna 1911 sai ihmiset jonottamaan sankoin joukoin tilaisuutta nähdä tyhjä seinä, jolla maalaus oli riippunut. Kukaan ei ollut kiinnostunut viereisistä upeista Tizianin ja Correggion maalauksista.
Maalaus saatiin kahden vuoden kuluttua takaisin. Jos siihen mennessä Mona Lisa oli maailmankuulu, varkauden jälkeen sen maine kasvoi mittaamattomaksi.
Nykypäivän vilkas tiedonkulku nopeuttaa myös teoksen arvonnousua varkauden jälkeen. Esimerkiksi Lontoossa sijaitsevan Tate Galleryn kaksi Turnerin maalausta varastettiin vuonna 1994 Frankfurtissa pidetystä näyttelystä. Kummankin teoksen vakuutusarvo oli 18 miljoonaa euroa, mutta välittömästi varkautta seurannut kohu kaksinkertaisti teosten arvon 36 miljoonaan euroon.
Varkaat saatiin kiinni seuraavana vuonna. Varkauden tilaaja oli Frankfurtissa vaikuttava ”Balkanin mafia” eli pahamaineinen serbialainen sotarikollinen Arkan. Jotta mafia suostui palauttamaan teokset takaisin, museo joutui maksamaan niistä 1,5 miljoonaa euroa.
Samoin Leonardo da Vincin maalaaman Madonnan ja kerijän varkaus vuonna 2003 skotlantilaisesta linnasta nosti teoksen arvon nopeasti kahdessa viikossa ensin 30 miljoonaan ja hiukan myöhemmin jopa 120 miljoonaan euroon.
Hinta-arviot irti todellisesta arvosta
Sillä, että media kirjoittaa arvokkaan taideteoksen varkauden jälkeen toinen toistaan suuremmista hinta-arvioista, on kalliit seuraukset. Arviot innostavat rikollisia kuvittelemaan, että taidevarkaudet johtavat nopeaan rikastumiseen.
Jos teos on museoitu ja museosta varastettu, hinta-arvio on vain hypoteettinen, koska teosta tuskin koskaan myydään. Siksi arvio saattaa olla paljon reaaliarvoa korkeampi.
Varkaus itsessään kuitenkin nostaa teoksen julkisuusarvoa ja sitä kautta hintaa. Esimerkiksi Edvard Munchin maalausten markkinahinnat nousivat 20 prosenttia vuoden 1994 Huudon varkauden jälkeen. Vuonna 2004 tehdyn toisen Huudon ja Madonnan varkauden sattuessa teokset arvioitiin julkisesti 77 miljoonan euron arvoisiksi. Nyt teokset on saatu takaisin ja pelkästään Huudon arvoksi arvioidaan 70 miljoonaa euroa. Madonnan markkinahinta voi olla 30 miljoonaa euroa.
Suomessa varkaus voi mustata teoksen
Suomessa ei onneksi ole tällaisesta tapauksesta yhtään esimerkkiä. Suomessa taidetta varastetaan pääasiassa asuntomurroissa, ja tavallisesti varkaat eivät edes tunnista teosten arvoa. Varastetut teokset ovat yleensä noin tuhannen euron arvoisia.
Suomessa varkauksista kerrotaan useimmiten julkisuudessa, mutta uutisoinnin vaikutus teoksen arvoon on pikemminkin negatiivinen. Varkauden vuoksi teoksesta jää kytemään mielikuva epäselvyyksistä. Varkaus ja väärennösepäilyt menevät helposti sekaisin, kun tietoa ei ole tarpeeksi. Siten varkaus saattaa langettaa kotimaisen teoksen päälle kirouksen.
Pauliina Laitinen-Laiho