Taide ja keräily

(taide) Laskusuhdanne ja laskevat hinnat saattavat helposti hämärtää taiteen keräilyn perusajatusta. Taideteokset ovat kulttuurimme kalleuksia ja taiteilijat alkuvoimaa, siten aarteiden metsästys ei ole suhdannevaihteluista riippuvainen.

Elämme taidemarkkinoilla silti kiinnostavia aikoja. Taiteen jälkimarkkinat ovat olleet viimeiset kaksi vuotta yllättävänkin staattisessa tilassa. Sen vuoksi on enemmän kuin odotettua, että jonkun taiteilijan tuotanto osuisi siihen sykkeeseen, jota ihmiset alitajuisesti kaipaavat.

1990-luvun alussa Kaj Stenvallin ankkahahmot ja Juhani Palmun värikkäät ladot osuivat ilmiömäisesti suoraan suomalaisten suuren yleisön sydämeen. 2000-luvun alussa Ilkka Lammin kaihoisat romanttissävytteiset maalaukset täyttivät tätä tarvetta.

Nyt taidemarkkinat näyttäisivät kaipaavan tuoretta taidepiristettä. Esimerkiksi taidehuutokaupoissa ei tällä hetkellä yhdenkään suomalaisen taiteilijan töiden hinnat ole reippaasti kasvaneet.

Nykytaiteilijoiden myynneistä voisi sanoa samaa, vaikka monilla taiteilijoilla onkin ansaitusti suuri suosio, muun muassa Miina Äkkijyrkällä, Laila Pullisella, nuoremmasta polvesta Samuli Heimosella ja Nanna Sudella. Myös Kimmo Kaivannon töiden hinnat ovat uudelleen suvantovaiheen jälkeen lähteneet liikkeelle.

Kun puhutaan, että taiteen hinnat ovat liikkeessä, tarkoitetaan sillä sitä, että taiteilijan tuotanto on ollut paljon julkisuudessa ja teoksia halutaan ostaa aikaisempaa enemmän. Tämä vaatii jälkimarkkinoilla huutokauppojen julkista hintanoteerausta.

Hintojen nousun ja kiinnostuksen lisäämisen kannalta olisi tärkeää että aina joskus tulisi huutokaupattavaksi taiteilijan tuotannosta joku merkittävä työ. Se näyttää parhaiten aidon hinnan.

Taidekauppiaiden myynnit taas peilaavat paljon huutokauppojen myyntejä ja ostajien kiinnostusta. Kokonaisvaltaisesti hintojen liikehdintä on ollut laskusuuntaista, koska taiteen ostajien segmenteistä yritysten taidehankinnat ovat jääneet suurelta osin pois, erityisesti ensimarkkinoilta. Myynti on muutenkin vähentynyt, etenkin jälkimarkkinoilla tarjonta on lisääntynyt ja tämä laskee hintoja.

Nämä ovat nousseet

Ahti Lavosen töissä on ollut hintojen nousua viime vuoden aikana, samoin Olli Lyytikäisen huutokaupattavilla teoksilla. Esimerkiksi Bukowskin kevään huutokaupassa vesivärityö Päätös huudettiin 6 000 eurolla. Lähtöhinta oli 2 000-3 000 euroa.

Elvi Maarnin teosten määrät ovat viime vuosina lisääntyneet taidemarkkinoilla. Yksi selitys on taiteilijan poismeno neljä vuotta sitten. Maarnin teoksissa nähdään paljon samanhenkisyyttä kuin Suomen ykköstaiteilijan Helene Schjerfbeckin tuotannossa. Tämä selittää osittain tasaista suosion kasvua. Unto Koistisen teokset näyttävät myös vain vahvistavan suosiotaan ja siten hintojaan.

Kansainvälisen taiteen hintakupla puhkesi

Kansainvälisen taiteen hinnat ovat laskeneet parin vuoden sisällä noin 70 prosenttia ja ovat nyt vuoden 2005 tasolla.

Vuonna 2004 kansainvälisen taiteen hinnat olivat nousseet todella korkeiksi. Tämän jälkeen hinnat jatkoivat kuitenkin vielä nousuaan, vaikka taiteen ammattilaiset tiesivät, että kaikki tulevat hintojen nousut ovat ilmaa täynnä. Kupla puhkesi vasta viime vuonna. Suomessa näin ei ole käynyt, koska hinnat ovat olleet maltilliset.

Toisaalta kansainvälisessä taiteessa esimerkiksi Andy Warholin, Kasimir Malevitchin, Lucio Fontanan ja Edvard Munchin teosten hinnat saattavat nyt laskea, mutta jos työllä on vahva taustahistoria ja on muutenkin merkittävä taiteilijan tuotannossa, tuleva noususuhdanne tuo taas uudet hintojen nousut.

Siinä mielessä taidemarkkinoiden logiikkaa on helppo seurata. Uusi nousukausi tuo uutta rahaa markkinoille ja sen mukana vanhojen tuttujen klassikkotaiteilijoiden teokset ovat haluttuja uusien kotien seinille. Ja aina on hyvä muistaa, että suurin osa myytävästä taiteesta hankitaan tunnepohjalta. Eniten hintojen nousun mahdollisuutta on niillä teoksilla, joiden aiheet tai teoksen taustatarinat ovat tunnelmallisia ja kauniilla tavalla taiteellisen rosoisia.

Pauliina Laitinen-Laiho