Menneen talven aikana on mediassa kerrottu, että nuoret sijoittajat rynnistävät vuokra-asuntomarkkinoille. On kauhisteltu heidän yltiöpäisyyttään, ronskia velkavivun käyttöä ja sokeutta riskeille.
Mia Koro-Kanerva
|
Keskusteluissa ja kommenteissa on sitten suomittu näitä nuoria vuokralordeja ja toppuuteltu heitä palaamaan maan pinnalle hurjista pilvilinnoistaan.
Kuitenkin juuri näitä nuoria vuokra-asuntosijoittajia Suomi tarvitsee. Heitä tarvitaan, jotta yksityiset vuokra-asunnot eivät katoaisi markkinoilta siinä vaiheessa, kun suuresta ja iäkkäästä vuokranantajakannasta aika jättää. Voisiko olla niin, että nuorten tavassa sijoittaa ja toimia asuntosijoittajina voisi olla opittavaa myös iäkkäämmille vuokranantajille?
Nuorten riskinottohalu tuntuu keskimäärin olevan kovempi kuin iäkkäämmillä vuokranantajilla, mutta onko se huono asia? Nuoret ovat innokkaita, jotkut jopa yltiöpäisiä käyttämään velkavipua.
Heillä on kuitenkin lähes poikkeuksetta tavoite selvänä mielessään. Tavoite on yleensä melko pitkällä – viidentoista, kahdenkymmenen, jopa kolmenkymmenen vuoden päässä – ja se on vaurastuminen.
Iäkkäämmillä vuokranantajillakaan tuskin olisi mitään vaurastumista vastaan, mutta siitä huolimatta harva heistä enää ostaa sijoitusasuntoja lisää.
Monella on lainat maksettu pois, ja heillä olisi valtava vakuuspotentiaali uusien vuokra-asuntojen osittaiseen lainoittamiseen. Velkavivun käyttäminen ei olisi ongelma, jos vuokraamisen ja lainanoton kokonaisuus olisi valjastettu tuottamaan positiivista kassavirtaa ja riskeihin olisi varauduttu.
Erityisesti nuorilla asuntosijoittajilla ilmenevä tavoitehakuisuus tarkoittaa myös uskoa siihen, että asiakas on kuningas.
Nuorempi polvi ei tuudittaudu ajatukseen, että vuokralaiselle kelpaa mikä tahansa, vaan soveltaa toiminnassaan entistä tehokkaammin kauppiaallisia oppeja. Asiakkaan tyytyväisyys edellyttää samaa kuin ruokakaupassa: tuoreutta, laatua ja oikeaa hintaa. Mitä tyytyväisempi asiakas on, sitä parempi on kokonaistuotto, vuokrat tulevat ajallaan ja huoneisto pysyy paremmassa kunnossa.
Yksi tärkeä vuokrausta edistävä tekijä nuorilla on myös verkostoituminen. Nuoret tuulettavat ja vaihtavat ajatuksia niin suullisesti kuin sähköisesti. Kun vuokrauksessa tulee vastaan kysymys tai ongelma, toimii vertaisverkko nopeasti. Hetkessä kysyjällä on monta kokemusta ja tiedonjyvää, joista etsiä ratkaisu.
Vaikka tällainen korostunut tuotto- ja tavoitehakuisuus saattaa jotakuta kismittää, on muistettava, että tuottohakuisuus on myös vuokramarkkinoiden ja kohtuuhintaisia asuntoja toivovien etu. Mitä kannattavampaa vuokraus on, sitä enemmän vuokra-asuntotarjontaa tulee ja sitä tasapainoisemmat markkinat ovat.
Mia Koro-Kanerva
Kirjoittaja on Suomen Vuokranantajat ry:n toiminnanjohtaja