Tuleeko Espanjasta uusi uhka euroalueen vakaudelle?
Euroopan keskuspankki on onnistunut torjumaan euroaluetta uhanneen pankkikriisin syvenemisen varmistamalla pankkijärjestelmälle riittävän likviditeetin. Ilman tätä Etelä-Euroopan velkaongelmaisten maiden mahdollisuudet rahoittaa kotitalouksien kulutusta ja yritysten investointeja olisivat kuihtuneet olemattomiksi. Taloustilanne niissä olisi heikentynyt entisestään.
Vaikka eurokriisi on keskuspankin toimien ansiosta rauhoittunut, ei se ole päättynyt. Erityisen huolestuttavaksi näyttää muodostuvan Espanjan tilanne.
Työttömyysaste nousi Espanjassa edellisvuoden lopussa dramaattisesti 22,9 prosenttiin. Se kertoo, mitä taloudella on edessä.
Espanja ei ole vielä selvinnyt asuntomarkkinoidensa romahduksesta. Sen asuntokupla on verrattavissa Irlannin tilanteeseen. Erona on, että Irlannissa kuplan puhkeamisen jälkeinen sopeutuminen on ollut nopeaa ja rajua, Espanjassa paljon hitaampaa.
Espanjassa rakentamisen osuus maan bruttokansantuotteesta on edelleen suurempi kuin Yhdysvalloissa asuntomarkkinakuplan huipussa. Myös rakennussektorin työllisten osuus on suurempi Espanjassa kuin Yhdysvalloissa ennen romahdusta.
Rakennussektorin sopeutuminen Espanjassa jatkuu, mikä kasvattaa kaikkine kerrannaisvaikutuksineen työttömyyttä entisestään.
Työttömyysasteen muutos seuraa kutakuinkin talouskasvua. Jos otetaan lähtökohdaksi IMF:n varsin maltilliset vuosien 2012-2013 bkt-ennusteet Espanjalle (-1,7 prosenttia 2012 ja -0,3 prosenttia 2013), nousee Espanjan työttömyysaste suurella todennäköisyydellä lähelle 30 prosenttia vuoden 2013 loppuun mennessä.
Vastaavasti työttömyysaste ennustaa kohtalaisen hyvin pankkien ongelmaluottojen kasvua. IMF:n kasvuluvuilla ennustettu työttömyysaste viittaa siihen, että Espanjan pankkisysteemin ongelmaluotot kasvavat 10 prosenttiin luottokannasta. Siihen Espanjan pankkisysteemin pääomat tuskin riittävät.
Pitääkseen yllä uskottavuuttaan lainamarkkinoilla Espanja on pakotettu mittaviin julkisen talouden saneeraustoimiin. Tällainen politiikka on kivuliasta, kun talous supistuu. Pahimmassa tapauksessa se voi viedä talouden kurjuuden kierteeseen.
Negatiivisesta kierteestä Espanjassa on jo merkkejä. Vaikka maan hallitus nosti vuoden 2009 jälkeen arvonlisäveroa 2 prosenttiyksiköllä, näyttää siltä, että julkisen talouden tulot eivät ole lisääntyneet. Tuloja ei saada kasvuun, kun talous supistuu ja työttömyys kasvaa.
Voi olla, että Espanja on ensimmäinen esimerkki suuresta euromaasta, jossa saneerauspolitiikka ei toimi, kun maalla ei ole riittävää kilpailukykyä ja siten edellytyksiä kunnolliseen talouskasvuun. Miten sijoittajat nielisivät tällaisen vaihtoehdon? Onkin mahdollista, että jossain vaiheessa Espanjan valtionlainojen jälleenrahoitus kriisiytyy korkosijoittajien äänestäessä jaloillaan.
Tiina Helenius
Kirjoittaja on Handelsbankenin pääekonomisti