Vuokranantajia on moneen lähtöön. Tutkimusten mukaan suurin osa vuokranantajista on iäkkäitä, mutta vielä työelämässä olevia henkilöitä. Vuokranantaja on tyypillisimmin 55-64-vuotias nainen.

Ammateissa on laaja kirjo. Yleisimmät ammatit ovat toimitusjohtaja, lääkäri, opettaja ja suunnittelija. Joukossa on edustettuna kuitenkin paljon myös pienipalkkaisten alojen edustajia, kuten lähihoitajia ja opiskelijoita. Mitään tyypillistä ammattia ei vuokranantajilla ole, mutta leimallista on, että he ovat tavallisia palkansaajia.

Voisiko siis kuka tahansa olla vuokra-asuntosijoittaja? Kyllä, ja koko asian hienous piilee tässä: pienellä alkupääomalla ja sopivankokoisella velkavivulla sijoitusasunnon voi hankkia myös aivan tavallinen Maija Meikäläinen.

Tavallisia palkansaajia on Suomessa melkoisesti. Miksi tätä valtavaa potentiaalia ei hyödynnetä suomalaisessa yhteiskunnassa paremmin?

Yrittäjyyttä kannustetaan ja yrittäjiä palkitaan. Yrittäjyyttä pidetään Suomen kilpailukyvyn elinehtona ja siitä puhutaan positiivisin sanankääntein. Jokainen tietää tuttavapiiristään yrittäjän, mutta kuinka moni tietää tuttavapiirinsä vuokranantajat?

Suomessa on noin 260 000 vuokra-asuntoa, joista monen omistaja ei tee numeroa itsestään. Usein tuntuu, että suomalaisessa kulttuurissa on jopa jotenkin noloa olla vuokranantaja. Jos on onnistunut hankkimaan sijoitusasunnon, ei sillä ainakaan pröystäillä saa, saatikka että voisi paljastaa asiaa tuttavapiirille.

Mutta vuokranantajan panos hyödyttää kansantaloutta ja kilpailukykyä siinä missä yrittäjäkin. Työn tai opiskelujen perässä tulleen vuokralaisen asunnontarve on akuutimpi kuin omistusasujan – niin henkilön itsensä kuin työmarkkinoidenkin kannalta.

Toisaalta vuokrauskäytössä asunto tuottaa valtiolle paljon paremmin kuin omistajan käytössä. Vuokranantajien pitäisi saada samanlainen kannustettava status kuin yrittäjillä on, ja heidän toimintansa puolesta pitäisi reilusti liputtaa.

Uusi hallituskausi tarkoittaa uutta hallitusohjelmaa ja uutta asuntopoliittista toimenpideohjelmaa. Toimenpideohjelmaa laativan ryhmän tehtävänä on mm. löytää ratkaisuja kohtuuhintaisten asuntojen ikuisuusongelmaan.

Minulla on työryhmälle jo ratkaisu valmiina: kannustetaan kansalaisia ostamaan myytävänä olevia asuntoja sijoitusasunnoiksi. Jos vuokra-asuntoja on tarpeeksi, markkinat hoitavat vuokratason. Tällä en lupaa vuokrien romahdusmaista laskua, koska ylläpitokustannusten nousu pitää vuokratason otteessaan. Mutta jääpalat ainakin kasvukeskusten ylikuumentuneille markkinoille tulisivat tarpeeseen.

Asuntopoliittisen toimenpideohjelman pitäisi pitää huolta siitä, että yksityishenkilöitä kannustettaisiin ostamaan lisää asuntoja sen sijaan, että he makuuttavat säästöjään pankkitileillä. Se on valtiontaloudelle edullista ja kansantaloudellisesti hyvin kannattavaa.

Mia Koro-Kanerva

Kirjoittaja on Suomen Vuokranantajat ry:n toiminnanjohtaja