Miksi metsänomistaja helposti nuukailee omaisuuden hoidossa?
Joulu sujui kotikonnuilla Länsi-Suomessa mukavasti, vaikkei lumesta ollut tietoakaan.
Tapaninpäivänä myrskyksi yltynyt tuuli aiheutti kuitenkin huolta. Ihmettelimme Helsinkiin lähtöä tekevän jälkikasvun kanssa radiosta tulevia varoituksia: lentävien esineiden takia pääkaupungissa ei pitäisi liikkua ulkona ollenkaan. Pohjoisen suuntaan lähteneet jouluvieraat puolestaan lähettivät kännykkäkuvia myrskypuiden tukkimista teistä.
Torstaina mekin lähdimme tutkimaan tuhoja metsissä. Valitettavasti niitä löytyi.
Neljä viidesosaa Suomesta on metsää, joten myräkät kurittavat vuosittain metsiä jossain päin Suomea. Asia koskettaa monia tavallisia veronmaksajia, sillä yli puolet noin 23 miljoonasta metsähehtaarista on yksityisomistuksessa.
Noin joka kuudes aikuinen suomalainen onkin metsänomistaja. Metsäomistus on keskimäärin nelisenkymmentä hehtaaria. Tällaisen omaisuuden arvo on 150 000-250 000 euroa. Summa saattaa olla moninkertainen, jos suuri osa metsästä on tukkipuustoa.
Metsänomistusta voi monessa suhteessa verrata asunnon omistamiseen. Arvo on samaa suuruusluokkaa, eikä kumpaakaan yleensä kovin monta kertaa elämässä hankita.
Eroja sen sijaan on siinä, miten omaisuutta hoidetaan. Asunnosta useimmat huolehtivat jo senkin vuoksi, että sen arvo säilyisi tai kasvaisi. Metsien arvoa kasvattavissa investoinneissa sen sijaan saatetaan helposti nuukailla.
Tavattoman suuri ero on siinä, miten nämä omaisuuserät vakuutetaan. Jotakuinkin jokainen meistä vakuuttaa talonsa ja tavaransa onnettomuuksien varalta. Auton vakuuttaminen yli lain vaatimusten on monelle itsestään selvää. Metsiä sen sijaan vakuutetaan laiskasti. Yleisesti arvioidaan, että vain noin joka kolmas metsänomistaja on vakuuttanut metsänsä.
Isoja metsäpaloja meillä ei onneksi ole enää ollut vuosikymmeniin, sillä palontorjunta ja tieverkosto on aikoinaan saatu kuntoon. Ihmetellä kuitenkin täytyy, miksi niin moni metsänomistaja suostuu jättämään metsänsä ilmojen armoille.
Vuoden 2010 aikana rajut kesämyrskyt Asta ja Veera kaatoivat jopa kahdeksan miljoonaa kuutiometriä puuta, arvoltaan 250-300 miljoonaa euroa. Nyt joulumyrskyt kaatoivat ”vain” 3-4 miljoonaa kuutiometriä, ja vahingot olivat noin puolet Astan ja Veeran tuhoista. Metsäomaisuuden arvosta tämä on promillen verran, mutta yksityismetsien vuotuisista puunmyyntituloista noin kymmenys.
Tapaninpäivän jälkeisen keskiviikon valjettua minullekin tuli kiire kaivaa vakuutuspaperit esille: tulivatko vuonna 2010 suunnitellut laajennukset vakuutuksiin toteutettua vai jäikö se aikeeksi? Laajennus oli toteutettu ja hyvä niin. Samalla huomasin muissakin vakuutuksissa uudistettavaa.
Ehkäpä nyt on aika antaa sellainen uudenvuodenlupaus, että ainakin arvioimme omaisuutemme vakuutusten päivitystarpeen ja halumme kantaa riskejä - olipa kyseessä asunto, auto tai metsä.
Ritva Toivonen
Kirjoittaja on Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion johtaja