Markkinoilla on koko joukko sääntöjä, jotka eivät toimi vanhaan malliin.

Vanhassa investointimallissa ajurit ovat ennusteen perustana oleva varastovetoinen suhdannekierto ja arvostukset. Nyt ensisijaisina ajureina näyttävät toimivan velan ja rahan määrä ja toissijaisina talouskehitys ja arvostukset, koska ne ovat riippuvaisia ensisijaisista ajureista.

Ei ihme, että ajureissa on muutosta, koska julkisessa velassa tehdään uusia ennätyksiä ja keskuspankit ovat turvautuneet ennätyssuureen määrälliseen elvytykseen. Molemmat ilmiöt tuovat tullessaan muutoksia rahavirroissa, valuutoissa, omaisuusarvoissa ja jossain vaiheessa inflaatio-odotuksissa.

Yksi perustavaa laatua oleva syy velan ja rahan määrään liittyviin riskeihin on maailman talouden epätasapainoissa. Suuret vajeet Yhdysvalloissa ja Etelä-Euroopassa ovat johtaneet velkaantumiskierteeseen ja suuret ylijäämät Kiinassa ja Saksassa suureen kansainväliseen rahapooliin.

Rahavirtojen liikkuvuus voi olla poikkeuksellisen rajua, koska velkaantumisesta johtuva epävarmuus on omiaan vahvistamaan suurten rahapoolien laumakäyttäytymistä. Edellytykset rajoja ylittävien riskiaaltojen etenemiselle ovat siten olemassa.

Tutkijat Kindelberger ja Aliber jopa olettavat, että kolmenkymmenen viime vuoden lukuisat kriisit Latinalaisesta Amerikasta (1982) aina Japaniin (1990), Kaakkois-Aasiaan (1997) ja jopa Yhdysvaltoihin (2008) ovat yhteydessä toisiinsa.

Yhden kuplan puhkeaminen on kääntänyt rahavirrat toiseen kohteeseen, mikä on vahvistanut kohdemaan valuutan arvoa, lisännyt velkaantumista ja nostanut omaisuusarvoja aina kuplaan saakka, jolloin osakkeet etenevät tavallaan riskiaallokossa. 

Eurooppa on potentiaalinen rahavirtojen käynnistäjä: Euroopan pankit joutuvat rakentamaan tien vakavaraisuuteen taseita pienentämällä, valtiot joutuvat hoitamaan velkaongelmansa säästämällä ja kilpailukyvyn menettäneet maat joutuvat tekemään sisäisen devalvaation. Prosessi johtaa tuonnin supistumiseen ja pääomien kotiuttamiseen ja heikentää euroa.

Euroopan vaikeaa tehtävää keskuspankki on helpottanut likviditeettiohjelmallaan, mikä on estänyt luottolaman ja pankkien rahoituksen kuivumisen sekä tukenut omaisuusarvoja. Akuutti kriisimentaliteetti on laimentunut, ja aalto suosii riskituotteita, kuten osakkeita. Jäljelle on kuitenkin jäänyt epäilevä tunnelma, koska velkakriisin ratkaisu siirtyy myöhempään ajankohtaan.

Riskiaaltomallissa keskeinen Kiinan talous näyttäisi olevan luonnollinen seuraava kohde. Vaikka kiinteistöissä olisi puhkeava kupla, Kiina näyttää olevan suojassa perinteiseltä ulkoiselta rahoituskriisiltä, koska sen valuutta on säännelty, ulkopuolista velkaa ei ole ja vaihtotase on ylijäämäinen. Ulkoisen rahoituksellisen tasapainon saavuttaminen on kuitenkin jättänyt talouden haavoittuvaiseksi kauppavirroille. Jotta Kiinan talous voi jatkaa kasvuaan, muiden maiden kuluttajien täytyy jatkaa kulutustaan.

Jussi Hyöty

Kirjoittaja työskentelee Danske Markets Equitiesin strategina