(sijoitukset) Vapaaehtoisen eläkesäästämisen ehdot muuttuvat, jos eduskunta hyväksyy hallituksen esittämät uudistukset. Osa muutoksista vaikuttaa myös vanhoihin eläkevakuutuksiin.
Eduskunnan käsiteltävänä on laki pitkäaikaissäästämisen veromuutoksista. Jos eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen, vapaaehtoisen eläkesäästämisen ehdot muuttuvat jälleen.
Muutos antaa eläkesäästäjälle monia uusia mahdollisuuksia valita itselle sopivin säästämismuoto, toisaalta uudistus tiukentaa säästöjen nostamista ja maksujen vähentämistä koskevia ehtoja. Osa muutoksista koskee vain uusia vakuutuksia ja säästösopimuksia, osa vaikuttaa myös vanhoihin sopimuksiin.
Ehdotuksen mukaan uudet säädökset tulisivat voimaan vuoden 2010 alusta lukien. Useimpien rajoitusten on kuitenkin tarkoitettu koskevan hallituksen esityksen antamispäivänä 18.9.2009 tai sen jälkeen tehtyjä uusia eläkevakuutussopimuksia.
Uudistuksen keskeisiä asioita ovat mahdollisuus saada verotuki muillekin pitkäaikaisille säästöille kuin eläkevakuutuksille sekä mahdollisuus siirtää pitkäaikaissäästöjä säästömuodosta toiseen ja palveluntarjoajalta toiselle ilman välittömiä veroseuraamuksia.
Myös uudet eläkevakuutukset tulevat olemaan siirtokelpoisia. Vakuutusyhtiöiden on pakko hyväksyä eläkevakuutuksen siirto toiseen vakuutusyhtiöön tai vakuutuspääoman siirto muuhun pitkäaikaissäästökohteeseen, jos vakuutussopimus on tehty vuonna 2010 tai sen jälkeen.
Laki mahdollistaa vanhankin vakuutuksen säästöjen siirron toiseen yhtiöön ilman veroseuraamuksia, mutta vakuutusyhtiön ei ole pakko siihen suostua. Ainakin vielä vakuutusalalla ollaan sitä mieltä, että vanhojen vakuutusten siirtoa ei hyväksytä.
Vanhoihin, vuonna 2009 tai sitä ennen solmittuihin eläkevakuutussopimuksiin on yleensä sisältynyt vakuutuksen ottajan oikeus vakuutuksen takaisinostoon eräin edellytyksin. Edellytykset ovat
- puolison kuolema,
- avioero,
- vähintään vuoden työttömyys tai
- pysyvä työkyvyttömyys.
Näiden edellytysten vallitessa voi vanhan vakuutuksen omistaja nostaa säästöpääomansa kerralla.
Vakuutusyhtiö pidättää kertasuorituksessa ennakonpidätyksen sen mukaan, onko vakuutuksen takaisinostoarvo verotettava ansiotulona vai pääomatulona.
Jos vakuutuksenottaja siirtää säästöpääomansa suoraan uuteen vakuutus- tai säästösopimukseen, on kyseessä käsittääkseni laissa tarkoitettu säästöpääoman suora siirto toiseen pitkäaikaissäästösopimukseen eikä vakuutuksen takaisinostoarvo ole silloin vakuutetun verotettavaa tuloa. Jos Verohallinto hyväksyy siirron, se palauttaa ennakonpidätykset. Niitä ei kuitenkaan palauteta vakuutetulle, vaan Verohallinto maksaa ne uudelle palveluntarjoajalle liitettäväksi säästöpääomaan.
Tällaiseen järjestelyyn ryhtyvän on otettava huomioon, että hän menettää samalla vanhan vakuutussopimuksen mukaiset edut, kuten säästöjen noston kahden vuoden kuluessa ja mahdollisen alemman eläkeiän. Ennen suunnitelman toteuttamista on verottajalta syytä varmistaa, miten varat on teknisesti siirrettävä.
Vanhimmista vakuutuksista saadaan ansiotuloa
Ennen 6.5.2004 otetuista vakuutuksista kertyy ansiotulona verotettavaa eläkettä. Ansiotulona verotetaan vuonna 2005 ja sitä ennen maksettuja vakuutusmaksuja ja niiden tuottoa vastaava eläke.
Jos eläkevakuutus on otettu 6.5.2004 tai sen jälkeen, eläkevakuutuksen perusteella maksettu eläke verotetaan kokonaisuudessaan pääomatulona. Vuodesta 2006 lähtien kaikki vapaaehtoiset eläkevakuutukset ovat kerryttäneet pääomatulona verotettavaa eläkettä.
Siten ennen 6.5.2004 otetusta, edelleen voimassa olevasta eläkevakuutuksesta kertyy aikanaan sekä ansiotulona että pääomatulona verotettavaa eläkettä.
Jos vakuutus ostetaan takaisin puolison kuoleman tai muun erityisen syyn perusteella, verotetaan takaisinostoarvo ansio- ja pääomatulona siinä suhteessa kuin nostettu eläke olisi verotettu ansio- ja pääomatulona.
Ikärajoja on monta
Alkuun vapaaehtoisissa eläkevakuutuksissa ei ollut mitään lakisääteistä alaikärajaa eläkkeelle jäämisessä. Yhtiöiden käytännöksi muodostui, että vakuutetun tuli olla vähintään 55-vuotias ennen kuin hän saattoi ryhtyä nostamaan eläkettä.
Vuoden 1993 verouudistuksessa ikärajaksi säädettiin 58 vuotta, mutta ennen 1.10.1992 tehtyjen vakuutussopimusten alaikärajat säilyivät ja vakuutetut saattoivat edelleen kerätä vähennyskelpoisilla vakuutusmaksuilla säästöpääomaa, joka oli nostettavissa ennen 58 vuoden ikää.
Vuonna 2000 eläkeikä nostettiin 60 vuoteen. Lain siirtymäsäännöksen mukaan aikaisemman sopimuksen mukaista ikärajaa sovellettiin viimeistään 23.6.1999 tehtyihin sopimuksiin.
Vuoden 2004 muutoksessa ikäraja nostettiin 62 vuoteen. Tuolloin säädetyn siirtymäsäännöksen mukaan 6.5.2004 ja sen jälkeen otettujen eläkevakuutusten maksujen vähennysoikeuden ehtona oli vähintään 62 vuoden eläkeikä.
Aikaisempiin muutoksiin verrattuna vuoden 2004 siirtymäsäännös oli tiukempi. Vakuutusmaksujen vähennysoikeuden ehdoksi säädettiin vuoteen 2009 saakka ulottuva siirtymäaika. Siirtymäajan jälkeen vakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia vain, jos vakuutussopimuksen mukainen eläkeikä on vähintään 62 vuotta.
Eduskunnan käsiteltävänä olevan lakiesityksen mukaan vapaaehtoisen eläkevakuutuksen alaikäraja on työntekijän eläkelain (TyEL) mukainen yleinen eläkeikä. Se on nyt 63 vuotta. Jos sitä nostetaan, nousee myös vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksujen vähentämisen edellytyksenä oleva alaikäraja.
Vanhojen, viimeistään 17.9.2009 tehtyjen vakuutussopimusten alaikäraja voi olla 62 vuotta vuoden 2016 loppuun saakka. Sen jälkeen vakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia vain, jos sopimuksen mukainen eläkeikä on vähintään työntekijän eläkelain mukainen yleinen eläkeikä. Vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa ensimmäisestä maksusta lähtien. Pelkkä sopimuksen allekirjoitus ei siten riitä.
Monet ennen vuotta 2004 aloitettujen vakuutusten haltijat jättävät ilmeisesti vuodenvaihteessa vanhat vakuutuksensa kasvamaan korkoa niin sanotusti vapaakirjalle ja tekevät uudet, vähennykseen oikeuttavat sopimukset. Yleensä vapaaehtoisen eläkevakuutussopimuksen ehdot ovat niin joustavat, että vakuutettu voi sovittaa eläkkeensä maksamisen eri sopimuksilta haluamallaan tavalla.
Nostoaika ei muutu
Vanhojen, ennen 18.9.2009 otettujen vakuutusten säästöt voi nostaa kahden vuoden aikana sopimuksessa määrätyn eläkeiän saavuttamisen jälkeen.
Uusien sopimusten perusteella maksettava eläke on nostettava vähintään 10 vuoden kuluessa. Jos tällaista eläkettä aletaan nostaa vasta yli 63-vuotiaana, nostoaikaa lyhennetään kahdella vuodella kutakin täyttä ikävuotta kohden, jolla vakuutetun ikä ylittää alaikärajan tämän alkaessa nostaa eläkettä. Nostoaika on kuitenkin aina vähintään 6 vuotta. Nopeimmin eläkesäästönsä pääsee nostamaan, jos jatkaa töissä 65-vuotiaaksi.
Uuden sopimuksen perusteella eläkettä on nostettava tasaisesti koko nostoajan. Vanhojen sopimusten perusteella nostettavia eläkkeitä tämä määräys ei koske. Vanhojen sääntöjen mukaan eläkettä on nostettava vähintään puolivuosittain. Nostot on jaettava vähintään kahden vuoden ajalle.
Vähennykselle ikärajat
Eläkevakuutuksen voi nyt ja tulevaisuudessa ottaa vakuutettu itse tai hänen puolisonsa.
Vakuutusmaksut maksaa vakuutuksen ottaja, mutta vähennykset tekee aina vakuutettu, joka on myös se, jolle eläke aikanaan maksetaan. Perheessä ei voi ottaa eläkevakuutusta muille kuin puolisolle. Esimerkiksi kukaan ei saa vähentää vakuutusmaksuja eläkevakuutuksesta, jonka vanhempi on ottanut lapselleen.
Vakuutuksen ja erityisesti samalla tavalla kohdeltavien säästösopimusten henkilökohtaisuutta korostetaan sillä, että 18.9.2009 tai sen jälkeen otetun vakuutuksen vakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia vain, jos vakuutettu on täyttänyt verovuonna vähintään 18 vuotta. Kun henkilö on ryhtynyt nostamaan jotakin vapaaehtoista eläkevakuutusta tai säästösopimuksen mukaisia säästöjä, hän ei voi enää vähentää vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksuja tai säästösopimuksen mukaisia maksuja.
Vähennyskielto alkaa säästöjen tai eläkkeen ensimmäisen erän nostamisvuotta seuraavasta vuodesta.
Siirtymäsäännöksen mukaan maksun vähennyskelpoisuutta koskevat uudet rajoitukset eivät koske eläkeikää lukuun ottamatta 17.9.2009 tai sitä ennen tehtyjä eläkevakuutussopimuksia. Lienee siten selvää, että henkilö, jolla on ollut kaksi vakuutussopimusta vuoden 2009 alussa, voi nostaa toisesta sopimuksesta eläkettä ja samanaikaisesti maksaa vähennyskelpoisia vakuutussuorituksia toiseen sopimukseen lain voimaantulon jälkeenkin.
Sen sijaan uuden, 18.9.2009 tai sitä myöhemmin otetun vakuutuksen vakuutusmaksut eivät ole vuonna 2010 vähennyskelpoisia, jos henkilö on ryhtynyt nostamaan vanhan eläkevakuutuksen perusteella eläkettä vuonna 2009.
Työnantajan ottama vakuutus
Työnantajan ennen 18.9.2009 ottaman vapaaehtoisen eläkevakuutuksen verokohtelu säilyy entisellään lukuun ottamatta sitä, että eläkevakuutukseen liitetyn henkivakuutuksen kuolemantapauskorvaus verotetaan vuoden 2010 jälkeen perintöverotuksessa kokonaan, ilman 35 000 euron vapaaosaa.
Työnantajan ottaman vanhan vakuutuksen ikärajat eivät muutu nyt eivätkä vuonna 2017. Työnantaja voi maksaa vakuutusmaksuja työsuhteen päättymiseen saakka, vaikka vakuutusehtojen mukaan eläkettä aletaan maksaa työntekijän täyttäessä 60 tai 58 vuotta.
Uusissa työnantajan ottamissa eläkevakuutuksissa on eläkkeen alkaminen sovittava vähintään TyEL:n mukaiseksi, eläkkeen nostoaika 10 vuodeksi ja eläkesopimus on tehtävä sellaisen vakuutusyhtiön kanssa, joka antaa Verohallinnolle sen vaatimat tiedot.
Jos työnantajan ottama vapaaehtoinen eläkevakuutus ei ole lain mukainen, katsotaan työnantajan maksamat vakuutusmaksut koko määrältään työntekijän saamaksi palkaksi.
Vesa Korpela
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakiasiain johtaja
Kuolemantapauskorvaus menee verolle >>
Lue lokakuun Taloustaidosta: Mitä uutta eläkesäästämiseen >>
Lue lokakuun Taloustaidosta: Eläkesäästämiseen halutaan tarjota helppoja tapoja >>