(sijoitukset) Suomen metsien omistus uhkaa hajota yhä pienemmäksi silpuksi. Nyt pirstoutuminen halutaan pysäyttää ja kääntää metsätilojen keskikoko kasvuun. ”Pakotteet eivät Suomeen sovi. Parempi on käyttää kannusteita. Kannusteisiin voidaan kuitenkin liittää ehtoja”, metsäneuvos Marja Kokkonen maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo.
”Metsälön keskikoko Suomessa on vähitellen pienentynyt. Nyt se on noin 25 hehtaaria. Esimerkiksi Ruotsissa keskikoko on kaksinkertainen. Siellä metsätilojen jakamista on rajoitettu”, Marja Kokkonen kertoo.
Metsälö tarkoittaa yhden metsänomistajan omistamien metsäpalstojen kokonaisuutta. Metsänomistaja voi olla yksi henkilö tai esimerkiksi kuolinpesä, jonka jäsenenä on useita henkilöitä.
”Metsäntutkimuslaitoksen tutkimuksissa on todettu, että mitä pienempi palsta, sitä tehottomampaa ja kannattamattomampaa metsätalous on.”
”Pieneltä palstalta tulee myös harvoin puuta myytäväksi. Kun palstan vaikutus omistajan tuloihin on pieni, omistajan kiinnostus palstan hoitoonkin jää helposti vähäiseksi”, Marja Kokkonen sanoo.
Omistuksen pirstoutuminen alkaa siis yhä enemmän näkyä myös metsien kunnossa.
Metsätalouden kannattavuus puolestaan on parinkymmenen viime vuoden aikana heikentynyt. Metsästä saatava pitkän aikavälin tuotto on keskimäärin 4-5 prosenttia vuodessa.
”Yksi Suomen metsäpolitiikan tavoitteista on, että metsätaloudesta tulee kannattavaa elinkeinotoimintaa. Silloin elinkeinonharjoittaja myös satsaisi metsäänsä.”
”Tärkeä tavoite on myös turvata metsäteollisuuden raaka-ainehuolto.”
Miten näihin tavoitteisiin istuvat metsänomistajat, jotka eivät halua palstojaan metsätalouskäyttöön, vaan esimerkiksi virkistykseen tai suojelualueeksi?
”Koko kansantaloudelle metsätalouden kannattavuus ja metsäteollisuuden puuhuolto ovat tärkeitä, mutta niiden rinnalla on muitakin arvoja.”
”Metsänomistajien suurin ryhmä ovat jo nyt metsiensä monikäyttäjät, joiden metsissä on sekä talous- että virkistyskäytössä olevia ja ehkä suojeltujakin alueita. Kaikentyyppiselle metsien käytölle löytyy tilaa. Pääasia on, että käyttö olisi suunniteltua ja perustuisi metsänomistajan tietoisiin päätöksiin.”
Metsiä halutaan ohjata aktiivisille omistajille
Kansallisen metsäohjelman mukaan metsälöiden keskikoko pitäisi kasvattaa nykyisestä tuplaksi eli 50 hehtaariin vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on ilmeisen kova. Marja Kokkonen kuitenkin pehmentää hieman ja luonnehtii sitä ”realistisen haasteelliseksi”. ”Mutta siihen pääseminen vaatii laajan repertoaarin keinoja”, hän painottaa.
Niitä etsitään Metsäntutkimuslaitoksen kehittämishankkeessa, jonka ohjausryhmän puheenjohtajana Marja Kokkonen toimii.
Metsänomistajien keski-ikä on noussut 61 vuoteen, joten yksi kiireellisimmistä tehtävistä on vauhdittaa metsätalouden sukupolvenvaihdoksia.
Samalla pitäisi keksiä keinoja, jotka edistäisivät metsäomistusten siirtämistä (tai myymistä) kokonaisina joko seuraavalle sukupolvelle – tai jollekin ulkopuoliselle: ”Tärkeää olisi, että metsiä ohjattaisiin metsätaloutta aktiivisesti harjoittaville omistajille.”
Merkittävä osa yksityismetsistä on kuolinpesien hallussa. Pirstoutuminen on vaarana myös niissä, kun pesän omaisuus jaetaan osakkaille.
Kuolinpesissä metsätalouden harjoittaminen voi hiipua päätöksenteon ongelmallisuuden vuoksi. ”Kuolinpesässä päätökset tulee tehdä yksimielisesti. Jos yksimielisyyteen ei päästä, ei useinkaan tehdä mitään”, Marja Kokkonen sanoo.
”Olisiko mahdollista muuttaa päätöksentekojärjestelmää siten, että yksimielisyyttä ei esimerkiksi vaadittaisi, jos päätöksenteon pohjana on voimassa oleva metsäsuunnitelma? Vai pitäisikö kuolinpesät saada tietyn ajan kuluessa tekemään päätös siitä, että joko metsä siirtyy kokonaan jollekin pesän osakkaalle tai pesä muutetaan verotusyhtymäksi?”
Verotusyhtymässä päätöksenteko on joustavampaa kuin kuolinpesässä.
Yhteismetsä sopisi myös kuolinpesille
Kuolinpesiä voitaisiin kannustaa myös liittymään yhteismetsään tai perustamaan pesän metsistä oma, suvun yhteismetsä.
Yhteismetsiä suositaan jo erilaisin veroeduin. Myös hallinnointia haluttaisiin keventää. ”Kaikki yhteismetsät joutuvat tekemään alv-tilityksen joka kuukausi. Nyt selvitetään, voitaisiinko pienissä yhteismetsissä siirtyä kerran vuodessa tehtävään tilitykseen.”
”Neuvontaa tarvittaisiin lisää. Tieto siitä, miten toimiva systeemi yhteismetsä on, ei ole riittävän hyvin levinnyt”, Marja Kokkonen sanoo.
Suomessa on 270 yhteismetsää. ”Lukumäärä on kasvussa”, Marja Kokkonen uskoo.
Hän arvelee, että yhteismetsä palvelee metsien omistusmuotona paremmin kuin esimerkiksi osakeyhtiö.
”Jos osakeyhtiömuotoista metsänomistusta alettaisiin erityisesti edistää, tulisi säätää metsäosakeyhtiölaki. Olisiko tällaiselle raskaalle erityislainsäädännölle riittävän vankkoja perusteita? Ehkä ennemmin kannattaisi tehdä tarkistuksia yhteismetsiä tai yhtymäomistusta koskeviin lakeihin.”
Osa metsänomistajista vierastaa yhteismetsissä niiden ydinajatusta: yhteisomistusta. Siihen pulmaan ei osakeyhtiömuoto tuo apua. ”Yhteisomistustahan osakeyhtiökin on”, Marja Kokkonen muistuttaa.
Sukupolvenvaihdoksen verot pohdinnassa
Metsäntutkimuslaitoksen kehittämishankkeessa kaikki metsän hallinnan vaihtoehdot eri omistusmuodoista vuokraukseen ja kiinteistörahastoihin käydään joka tapauksessa läpi.
Verotuksesta erityisen tarkkaan tutkitaan, olisiko perintö- ja lahjaverotusta mahdollista viilata siten, että se edistäisi nykyistä yhtenäisempää metsänomistusta.
”Jo nykyiset verosäädökset antavat mahdollisuuksia, joiden hyödyntämiseksi metsänomistuksen sukupolvenvaihdos kannattaa suunnitella hyvissä ajoin asiantuntijan kanssa. Sukupolvenvaihdokseen liittyviä perintöverotuksen huojennuksia voivat kuitenkin saada vain yritykset tai maatilat. Nyt mietitään, voitaisiinko huojennusta antaa myös metsätaloutta elinkeinotoimintana harjoittavalle metsätilalle.”
Veroporkkanoiden kitkemisestä on viime aikoina puhuttu paljon. Mahtavatko verotuloja pienentävät huojennusesitykset innostaa päättäjiä?
”Kehittämishankkeessa eri esitysten vaikutukset selvitetään. Huomio pitää kiinnittää kokonaishyötyyn. Jos uudistusten seurauksena metsiä aletaan hoitaa ja hakata, valtiokin saa verotuloja.”
Onko silti vaarana, että mahdolliset veroporkkanat jäävät liian pieniksi?
”Kannusteiden tulisi tietysti olla niin tuntuvia, että ne todella lisäisivät kiinnostusta esimerkiksi metsätilan myymiseen kokonaisena tai saisivat kuolinpesän tekemään päätöksen yhteismetsän perustamisesta”, Marja Kokkonen sanoo.
Hän kuitenkin huomauttaa, että mitään yksittäistä teholääkettä, jolla metsänomistusta pystyttäisiin nopeasti muuttamaan, ei kerta kaikkiaan ole. ”Kaikki käytettävissä olevat konstit ovat hitaasti vaikuttavia.”
Voiko metsänomistajille olla porkkanoiden ohella luvassa pakotteita?
”Suomessa melko vapaa maanomistus on tärkeä arvo. Lisäksi metsänomistukseen liittyy paljon tunnesiteitä. En usko pakkokeinoihin, vaan kannusteisiin. Niihin voidaan kuitenkin liittää ehtoja. Esimerkiksi jonkin veroetuuden saaminen voisi edellyttää, että metsätila säilyy kokonaisena”, Marja Kokkonen sanoo.
Poliittiset intohimot toistaiseksi vähissä
Kehittämishankkeen määräaika jatkuu vuoden 2011 loppuun, mutta uudistusehdotuksia on tarkoitus tuoda valmisteluun pitkin hanketta. Lainsäädännön valmistelu ottaa joka tapauksessa yleensä vuoden tai kaksi.
Poliittisia intohimoja hanketyö ei ole vielä herättänyt. ”Kaikki osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että metsänomistuksen rakenteen parantamiseen täytyy löytää keinoja”, Marja Kokkonen sanoo. Hän arvelee, että näkemyksissä saattaa alkaa erottua sävyjä, kun uudistukset etenevät lainsäädännön valmisteluvaiheeseen.
”Näkemyseroja ei ehkä niinkään ole metsäalan sisällä”, hän sanoo. Sen sijaan keskustelua saattaa syntyä vaikkapa siitä, millaisia eroavaisuuksia esimerkiksi metsäalan verokohtelussa voi olla muihin toimialoihin verrattuna.
Myös EU:n säädökset valtion tuista asettavat omat rajoitteensa uudistuksille.
”Uudistusten yhteiskunnallinen hyöty pitää pystyä vankasti perustelemaan. Selvää joka tapauksessa on, että jos kannustimia tulee, niitä ei kohdisteta kaikille metsätiloille, vaan nimenomaan metsätalouden harjoittamiseen.”
Tilojen rakenne nykyaikaan
Metsätilojen koon kasvattamisen lisäksi metsätalouden edistäminen edellyttää tilojen rakenteen parantamista.
Metsäpalstat voivat olla hyvin hajallaan, ja paikoin Etelä-Suomessa – erityisesti Pohjanmaalla ja Pirkanmaalla – on runsaasti muutenkin erittäin epätarkoituksenmukaisia metsäpalstoja, esimerkiksi pitkiä, kapeita soiroja. Ne ovat perua jopa satojen vuosien takaa isojakoa edeltävältä ajalta.
”Peltomaita ollaan paraikaa jakamassa entistä yhtenäisemmiksi ja isommiksi palstoiksi. Vastaavaan työhön pitäisi saada tehokkaat ja nopeat prosessit myös metsäpuolelle. Pilottihankkeita on jo toteutettu.”
Määrärahoja tämäkin työ kuitenkin vaatisi.
Kuka?
Nimi: Marja Kokkonen
Tehtävä: Metsäneuvos maa- ja metsätalousministeriön metsäosastolla
Olet muun muassa Kansallisen metsäohjelman pääsihteeri ja metsätilakoon suurentamiseen tähtäävän hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja. Oletko tekemisissä metsäasioiden kanssa muutenkin kuin työssäsi?
”Omistamme mieheni kanssa metsää. Keväällä sain passattua loman sopivasti istutustöiden aikaan. Olemme myös osakkaina yhteismetsässä. Yhteismetsän hoitotyöt teetetään ulkopuolisilla.”
Onko metsänhoidossa huhkiminen harrastusta vai meneekö työn puolelle?
”Kyllä se on harrastus, kun metsään on matkaa lähes 500 kilometriä.”
Ulla Simola