Matalat korot ja inflaation kiihtyminen ovat panneet varovaisen säästäjän ja sijoittajan ahtaalle. ”Nyt joutuu hyväksymään riskiä, jos haluaa tavoitella tuottoa”, Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius sanoo.
Viime aikojen suosituista riskikohteista esimerkiksi monet kehittyvien markkinoiden pörssit ovat kuitenkin alkuvuonna laskeneet.
”Finanssikriisin jälkeen sijoittajat ovat liikkuneet tavallista enemmän ääripäästä toiseen”, Tiina Helenius sanoo. On oltu joko risk-on tai risk-off eli välillä on haettu kovaa riskiä, välillä paettu kiireesti pienen riskin turvasatamiin.
”Tältä vuoristoradalta palataan normaalimpaan menoon ehkä vasta, kun talous kestävästi korjaantuu ja päästään kasvun tielle”, Tiina Helenius tuumii.
Yksi sijoittajille tärkeistä talouden mittareista on inflaatio, ja sen kehittymistä he tarkkailevat nyt tiiviisti. He seuraavat, onko inflaatio kiihtymässä talouskriisin jälkeen normaaliin vauhtiinsa vai alkaako talouden elvytys aiheuttaa ongelmia nopeutuvana inflaationa.
Kohtuullinen inflaatio eli hintojen nousu kertoo taloudellisesta toimeliaisuudesta, liian nopea taas yleensä talouden ylikuumenemisesta. Euroalueella ”terveellinen” inflaatio on määritelty keskimäärin vajaaksi 2 prosentiksi 3-5 vuoden jaksolla.
Jos inflaatio kiihtyy liikaa, keskuspankki pyrkii hidastamaan sitä nostamalla korkoja, ja silloin myös markkinakorot, kuten euriborit, nousevat.
Viime kuukausina inflaatio on kiihtynyt ruoan ja energian kallistumisen vuoksi. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, onko kysymys ohimenevästä piikistä vai leviääkö hintojen nousu laajemmalle talouteen muun muassa kovina palkankorotuksina.
Tiina Helenius arvioi, että korot pysyvät vielä matalina euroalueella. ”Euroalueen talouskasvu ei vielä ole kovin vahvaa, ja alueen heikkoja maita on tuettava matalilla koroilla.”
”Työttömyyttä on Euroopan maissa Saksaa lukuun ottamatta yhä paljon, samoin vapaata tuotantokapasiteettia. Saksassa työttömyysaste on jo laskenut alle finanssikriisiä edeltävän tason, mutta sielläkin kapasiteetin käyttöaste on vasta pitkän aikavälin keskitasolla”, Tiina Helenius perustelee.
Työttömyys ja käyttämätön kapasiteetti hidastavat hintojen nousun leviämistä palkkoihin. Tilanne on samankaltainen myös Yhdysvalloissa.
Inflaation nopeutumisen ja leviämisen riski on silti aivan nurkan takana. Suuret länsimaat ovat erittäin velkaantuneita. Keskeistä on, uskotaanko keskuspankkien pystyvän pitämään inflaation kurissa ja valtioiden selviytyvän veloistaan ilman hallitsematonta setelien painamista.
Jos ei uskota, kaikki alkavat vaatia palkoissa ja hinnoissa korvausta nopeutuvasta inflaatiosta, ja kierre on valmis.
Kova korkojen nousu alkaisi rajoittaa kasvua
Yksityiselle säästäjälle ja sijoittajalle nykytilanne voi olla ongelmallinen. Korot ovat pohjilla, ja oikein mistään ei tunnu irtoavan turvallista korkotuottoa, josta jäisi jotain käteen inflaation jälkeenkin.
Toisaalta korot voivat nykyiseltä tasoltaan vain nousta, joten nyt ei välttämättä kannata tehdä pitkäaikaista korkosijoitusta.
Osakemarkkinat nousivat finanssikriisin pohjilta vauhdilla ja näkymät vaikuttavat edelleen monin paikoin hyviltä, mutta jos ja kun korot alkavat nousta, osakemarkkinat yleensä kärsivät.
”Korkojen nousu merkitsee yrityksille kasvavia rahoituskustannuksia. Lisäksi sellaisten yritysten kannattavuus heikkenee, jotka eivät pysty siirtämään yleistä hintojen nousua omiin hintoihinsa”, Tiina Helenius selvittää.
Tosin pienet korkoliikkeet eivät markkinoita mullista – kertoohan koron noususuunta myös talouden kasvusta ja mahdollisuuksista tehdä hyvää tulosta yrityksissä. ”Karkea nyrkkisääntö sanoo, että jos korot ovat paljon nimellistä bkt:n kasvua korkeammalla, ne alkavat rajoittaa kasvua.”
Kun inflaationäkymät ovat epävarmat, sijoittajat kiinnostuvat reaaliomaisuudesta, kuten raaka-aineista ja kiinteistöistä. ”Etenkin kehittyvien markkinoiden talouskasvu on lisännyt raaka-aineiden kysyntää”, Tiina Helenius huomauttaa.
Raaka-aineisiin voi nykyään sijoittaa helposti sijoitusrahastojen tai ETF:ien eli pörssinoteerattujen rahasto-osuuksien avulla, mutta monelle yksityissijoittajalle reaaliomaisuus tarkoittaa ennen muuta sijoitusasuntoa.
Tiina Helenius sanoo, että sijoitusasunnon ostoajankohta kannattaa harkita tarkkaan. Yksiselitteistä neuvoa oikean hetken valintaan ei kuitenkaan ole. Korkokehitykselläkin on asuntosijoittajaan monensuuntaisia vaikutuksia.
”Korkojen nousu voi laskea asuntojen hintoja tai ainakin hidastaa hintojen nousua. Toisaalta lainakorkojen kallistuminen lisää vuokra-asumisen houkuttelevuutta ja edistää siten vuokrien nousua.”
Jos sijoitusasuntoa varten ottaa lainaa, myös sijoituksen kulut luonnollisesti kasvavat korkojen noustessa.
Sijoitusasunto tarjoaa sijoittajalle suojaa inflaatiolta, sillä vuokrat nousevat muiden kuluttajahintojen noustessa. Päälle voi laskea vielä asunnon arvonnousun. ”Myös asuntosijoituksessa on kuitenkin aina hintariski – sen 1990-luvun lama opetti”, Tiina Helenius muistuttaa.
Kehittyvillä markkinoilla korkolieka liian löysällä
Kun Euroopassa ja Yhdysvalloissa on kärvistelty talouskriisissä, tuottoa etsivät sijoittajat ovat kasvavalla joukolla lähteneet kehittyville markkinoille muun muassa Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan.
”Kehittyvät markkinat ovat nousseet vahvasti lamasta. Niissä on jo kovia inflaatiopaineita ja monin paikoin kasvuvauhtiin nähden liian löysä rahapolitiikka – liian matalat korot ja liikkeellä liikaa rahaa”, Tiina Helenius sanoo.
Jotkin kehittyvien markkinoiden maat ovat jo nostaneet korkojaan. ”Esimerkiksi Taiwan on nostanut, Etelä-Korea moneenkin kertaan ja Kiina on sekä nostanut korkoja että kiristänyt muuten rahapolitiikkaansa”, Tiina Helenius luettelee.
Korkojen nostaminen hidastaa talouskasvua, mikä näkyy nyt esimerkiksi Kiinassa.
Uskottavasti inflaatiota torjuvat taloudet ovat kuitenkin vakaampia kuin maat, jotka viivyttelevät toimissaan, Tiina Helenius sanoo. Viivyttely kostautuu vallankin, kun rahapolitiikka vaikuttaa aina viipeellä. ”Muun muassa Indonesia, Filippiinit ja Intia ovat jääneet jälkeen inflaation torjunnassa.”
Yksi pahimmin alkuvuoden aikana laskeneista pörsseistä on juuri Intian pörssi. Myös Kiinan ja etenkin Brasilian pörssit olivat melko voimakkaassa laskussa.
Osa sijoittajista vaihtaa markkinoita, kun vaikeudet alkavat syventyä.
Aasian laskupörsseistä lähteneitä sijoittajia on siirtynyt Yhdysvaltoihin. Siellä osakemarkkinat ovat vahvistuneet ja näkymät edelleen hyvät. Tiina Helenius kertoo, että vaikka Yhdysvalloissa työttömyystilanne on edelleen paha, Yhdysvaltain talouden kaksoistaantuman (double dipin) todennäköisyyden arvioidaan pienentyneen.
Alkuvuonna parhaiten pärjänneisiin pörsseihin kuului Yhdysvaltojen lisäksi Saksa, ja hyvin nousivat kurssit Suomessakin.
Pyyhkiikö kruunulla sittenkin paremmin?
Euro vahvistui Ruotsin kruunuun nähden voimakkaasti syksyllä 2008.
Viime vuoden alusta lähtien euro on heikentynyt. Tämän vuoden helmikuun lopussa eurolla sai jo huomattavasti vähemmän kruunuja kuin esimerkiksi vuonna 2006 ja 2007.
Keskustelu euron tulevaisuudesta on saanut suomalaiset vertailemaan valuutan vaikutuksia Suomen ja Ruotsin kansantalouteen. Mutta miten kruunun vahvistuminen euroon nähden vaikuttaa yksityiseen suomalaiseen osakesijoittajaan?
”Kruunun vahvistuminen hyödyttää jonkin verran suomalaisia vientiyrityksiä ruotsalaisiin verrattuna. Sillä on vaikutusta lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä valuuttakurssi ei ole ratkaiseva yrityksen menestykselle, vaan se, miten yritys pystyy parantamaan tuottavuuttaan”, Tiina Helenius painottaa.
Hän muistuttaa, että jos ostaa Tukholman pörssistä osakkeita, ottaa sekä osakeriskin että valuuttariskin – aivan kuten aina euroalueen ulkopuolelle sijoitettaessa.
”Mutta toki Ruotsi on hyvin hoidettu talous ja siellä on paljon hyviä yhtiöitä sijoituskohteiksi”, hän lisää. Kuten Suomessa, myös Ruotsissa on esimerkiksi menestyviä vientiyhtiöitä, jotka tuottavat kehittyvien markkinoiden kasvutalouksissa tarvittavia tuotteita ja joilla siksi on hyvin lupaavat kasvunäkymät.
Jos siis vielä sattui ostamaan Tukholmasta ”oikeita” osakkeita muutama vuosi sitten, jolloin kruunu oli heikko, on voinut nyt korjata hyödyn sekä pörssin noususta että kruunun vahvistumisesta. Tällaiseen lisäpottiin ei lähitulevaisuudessa taida olla enää mahdollisuuksia.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------
Kuka?
Nimi: Tiina Helenius
Tehtävä: Handelsbankenin pääekonomisti
Miten euron käy – kestääkö rahaliitto?
”Ei euro ainakaan lähivuosina kaadu, ja kaikki jäsenmaatkin pysynevät liitossa mukana.”
Eikö kuitenkin ole ongelma, että jäsenmaat ovat niin erilaisia?
”On, eivätkä talouskasvun rakenteet jäsenmaissa ole rahaliiton aikana lähentyneet toisiaan. Etelä-Euroopan maat ovat myös hukanneet hyödyn, jonka ne olisivat voineet saada euroalueen matalasta korosta. Ne eivät ole investoineet tuottavuuden parantamiseen.
Sanktiot, jotka luotiin rahaliiton jäsenmaiden julkisen talouden ongelmien ehkäisemiseksi, eivät myöskään ole toimineet.”
Mitä arvelet epäilyistä, että vahva Saksa saisi ongelmista tarpeekseen ja irrottautuisi euroalueesta?
”Saksa ei jäisi rahaliittoon, jos inflaatio euroalueella ryöstäytyisi. Tällaista vaaraa ei nyt ole näköpiirissä, siitä pitää huolen riippumaton Euroopan keskuspankki, jonka päätehtävä on huolehtia hintavakaudesta.
Eurosta irtautuminen tulisi Saksalle kalliiksi hyötyihin verrattuna. Saksan D-markasta tulisi todennäköisesti varsin vahva valuutta. Se ei olisi eduksi Saksan vientiteollisuudelle.”
Ulla Simola