Kasvua ja kansainvälistymistä. Näitä suomalaisilta pk-yrityksiltä odotetaan ja toivotaan.
Odotukset ovat voimistuneet sitä mukaa kun suuryritykset ovat tiukan hintakilpailun ja oman toimialansa myllerryksen seurauksena hajauttaneet tuotantoaan ja työpaikkojaan ulkomaille. Toinen tarve yritysten laajemmalle kansainvälistymiselle tulee siitä, että Suomen aiemmin suuret kauppataseen ylijäämät ovat sulaneet pois.
Maamme ulkoisen tasapainon puolesta riittää, että vientitulot kattavat tarpeelliset tuontimenot. Jos vielä kansainvälisten sijoitusten ja tulonsiirtojen vuosittaiset tulot ja menot ovat suunnilleen yhtä suuret, ei maan ulkomainen nettovelka kasva. Talouden tasapainolle tämä riittää, mutta uudistumiselle ja vaurastumiselle ei.
Ylijäämät kauppataseessa ovat selvä merkki kansainvälisestä kilpailukyvystä ja tietysti suotavampia kuin alijäämät. Mutta rajansa kaikella. Suhteettoman ylijäämäisiä kauppataseita voidaan tulkita niin, että pääomia viedään mieluummin ulkomaille kuin käytetään kotimaisiin investointeihin. Näin Suomessa tapahtui ainakin vuosikymmenen ajan. Osin tästä syystä maamme vientisektori on nyt jo huolestuttavan pieni.
Yritysten näkökulmasta kansainväliset markkinat ovat lähes rajattoman suuret, joten viennin maksimointi on sekä maan taloudelle että yksittäiselle yritykselle perusteltu tavoite.
Suomen Yrittäjien julkaiseman pk-yritysbarometrin mukaan vajaat 30 prosenttia pk-yrityksistä harjoittaa vientiä. Viime vuosina osuus on pikemminkin lipsunut alaspäin kuin kasvanut, ja koko vienti on edelleen keskittynyt lukumääräisesti pienelle joukolle suuryrityksiä.
Potentiaalia vientiin olisi silti pk-yrityksissä paljon, mutta sitä ei osata, haluta tai uskalleta täysimääräisesti hyödyntää.
Mistä sitten kasvu ja kansainvälistyminen voivat olla kiinni? Ainakin kannusteet, asenteet ja rahoituksen ehdot vaikuttavat. Monet menestyksellisesti kansainvälistyneet suomalaisyrittäjät toteavat, että oleellista on yrityksen jatkuva uudistaminen ja tuotteiden laadun parantaminen.
Lisäksi tarvitaan sitkeyttä, itseluottamusta ja myyntitaitoa. Myös talouspoliittisten kannustimien pitää olla reilut. Kun kaikki nämä ovat kunnossa, tulee kasvu ikään kuin sivutuotteena.
Kansainvälistyminen ja kasvun tavoittelu ovat aina yrityskohtaisia ratkaisuja. Silti myös talouspolitiikalla on merkitystä, vaikka sen vaikutusvalta nykytaloudessa onkin heikompi ja välillisempi kuin menneinä vuosikymmeninä.
Tuoreet raportit toimitusjohtaja Matti Alahuhdan ja konsernijohtaja Kari Stadighin vetämistä kansainvälistymistä, kasvua ja pääomamarkkinoita pohtineista työryhmistä tarjosivat monia konkreettisia ja hyvin perusteluja ehdotuksia. Osa näistä ehdotuksista kulkeutui hallituksen maaliskuisen kehysriihen päätöksiksi. Kehysriihi tarjosi siis verojen korotusten ja julkisten menojen säästöjen lisäksi myös erittäin tarpeellisia kasvun kannustimia.
Talouspolitiikan resepti on siis kirjoitettu. Sitä pitää noudattaa ja lääkkeet nauttia. On huolehdittava, ettei käy niin kuin usein aiemmin: tiedetään mitä pitää tehdä ja asioista on periaatteessa sovittu mutta silti – syystä tai toisesta – yksityiskohtaiset käytännön toimet lykkääntyvät tai jäävät toteuttamatta.
Timo Lindholm
Kirjoittaja on Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja