Vuonna 2009 Suomen kansantuote supistui ennätysmäiset kahdeksan prosenttia. Jyrkkä taantuma ei kuitenkaan venynyt pitkittyväksi lamaksi, toisin kuin 1990-luvun alussa.
Viennin romahtaminen peräti neljänneksellä ei käynnistänyt pelättyä kotimarkkinoiden syöksykierrettä. Kuluttajien luottamus ja usko tulevaisuuteen palasi varsin nopeasti rajun pudotuksen jälkeen.
Taantumaa vastaan käytiin laajalla elvytysarsenaalilla, mukana myös mittava verotuksen keventäminen.
Nyt nähdään, että veroelvytykseen perustunut kotimaisen kysynnän tukeminen onnistui hyvin pahimman taantuman selättämisessä.
Oikein ajoitettujen veronkevennysten siivittämällä vahvalla ostovoimalla on ollut ratkaiseva merkitys taantuman ripeässä kääntämisessä orastavaksi kasvuksi.
Kansalaiset ovat myös kiitettävällä tavalla laittaneet saamansa lisäeurot kulutukseen eikä säästöön. Hyvä on siis laitettu kiertämään ja usein toistettu huoli säästämisasteen liiallisesta nousemisesta on kaikeksi onneksi osoittautunut turhaksi.
* * *
Taantuman väistyminen tuo uuden niukkuuden ajan julkiseen talouteen.
Suomen julkinen talous on kaikesta huolimatta Euroopan eliittiä, joten mihinkään haitallisiin paniikkiratkaisuihin ei meidän pidä sortua.
Talouden kääntyminen kasvuun on varmistettava. Hätäisillä leikkauksilla ampuisimme nyt vain omaan jalkaamme.
Vuonna 2011 talouspolitiikkaa ei siis tule vielä kiristää. Ensi vuodelle jo tehdyt budjettikehykset riittävät hyvin.
Tulevalla vaalikaudella eli vuosina 2012 – 2015 tarvitaan sen sijaan laaja julkisen talouden tasapainotusohjelma
Siinä tärkeällä sijalla ovat muun muassa kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen, toimet työurien pidentämiseksi sekä verotuksen rakenneuudistus.
Julkisen talouden tasapainottamisen tärkein edellytys on vahva ja terve talouskasvu, jota edistetään näillä mittavilla rakenneuudistuksilla.
* * *
Kasvun pohja on yhä hauras.
Jotta yksityiseen kulutukseen ja investointeihin perustuva elpyminen saa riittävästi elintilaa, ei julkisen sektorin ”markkinaosuus” koko kansantaloudesta voi kasvaa kohtuuttomasti jatkossakaan.
Työikäisen väestön määrän käännyttyä laskuun ei voida lähteä siitä, että julkinen sektori haalisi jatkuvasti kasvavan osuuden niukkenevasta työvoimasta.
Samasta syystä myös verotuksen kokonaistaso on pidettävä ensi vaalikaudella tehokkaasti kurissa.
Julkisen talouden saattaminen kestävälle uralle onkin varmistettava menoja sopeuttamalla, ei verotusta yleisesti kiristämällä.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa seuraavien periaatteiden noudattamista talouspolitiikkaa mitoitettaessa:
Ensinnäkin valtion menojen kokonaismäärä voitaisiin jäädyttää vuosina 2012 - 2015 reaalisesti vuoden 2011 tasolle.
Toiseksi julkisen talouden tasapainotus tulisi toteuttaa niin, ettei verotuksen osuus kansantaloudessa pääse nousemaan. Tämä tarkoittaisi kokonaisveroasteen pitämistä viime vuosina vakiintuneella 43 - 44 prosentin tasolla.
Kasvava talous ja paraneva työllisyys lisäävät automaattisesti hyvinvointiyhteiskunnan verotuottoja ja pienentävät kustannuksia.
Valtion menojen reaalinen jäädyttäminen ja veroasteen pitäminen vakaana on siis sitä helpompaa, mitä paremmin onnistutaan itse päätavoitteessa eli talouskasvun edistämisessä.
Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja, Veronmaksajain Keskusliitto