Näinä aikoina talousuutiset herättävät jatkuvasti enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia.
Tälle globaalille talouskriisille ei ole olemassa samantyyppistä edeltäjää, joten siitä toipumistakaan ei kukaan osaa kunnolla ennustaa.
Samasta syystä myös talouspolitiikkaa kehitetään nyt lennossa.
Hyväksi koettuja patenttiratkaisuja ei ole käytettävissä sen paremmin maailman keskuspankkiireilla kuin valtiovarainministereilläkään.
Maailman julkista taloutta riivaavat talouskriisin jälkeen valtavat alijäämät.
Suomenkin julkisen talouden vaje on mittava, mutta silti se kalpenee monen muun maan tilanteen rinnalla.
Ikävämpi puoli asiassa on se, että olemme nyt vajeinemme kaikki samassa veneessä.
Ei ole yhteisvaluutta eurossa mukana olevaa maata, jonka tapa hoitaa omaa julkista talouttaan olisi yhdentekevä asia meidän suomalaisten kannalta.
Pörssit ja rahamarkkinat reagoivat talousuutisiin herkästi ja usein myös ylilyöden, kuten tapansa on. Nousut ja laskut ovat markkinoilla voimakkaita.
Talouskatastrofi romahdutti pörssikurssit pohjamutiin. Nyt pörssin nousua on riittänyt jo pitkään. Toisaalta se kuoppakin, josta pörssi vuosi sitten nousuun lähti, oli ennätysmäisen syvä.
Kaiken markkinahälyn keskellä on vaikeaa tehdä talouden kehityksestä luotettavia ennusteita vähänkään pidemmällä sihdillä.
Yritysten odotukset tulevasta ovat kohentuneet ja kuluttajien usko tulevaisuuteen on pysynyt vahvana.
Nousu on jo alkanut, mutta kuinka voimakas ja kestävä se on?
Entä mitä talouspolitiikalle ja budjetille tapahtuu, jos niiden pohjana oleva ennuste osoittautuu huomattavan epävarmaksi?
Kaikeksi onneksi ennustepoikkeamien vaikutus julkiseen talouteen on suurelta osin automaattinen ja vieläpä oikeansuuntainen. Niin kutsuttu finanssipolitiikan automatiikka tasaa osaltaan suhdanteiden vaihtelua.
Talouden kääntyminen nousuun lisää verotuloja ja hillitsee menojen kasvua.
Ennusteita paremmaksi osoittautuva talouskehitys korjaisi siis automaattisesti julkisen talouden tasapainoa, ja tähän kannattaa mahdollisuuksien mukaan pyrkiä.
Talouspolitiikassa onkin juuri nyt tärkeintä vaalia talouden ripeän elpymisen edellytyksiä.
Verotuksen rakenteellisella uudistamisella on tärkeä osa, kun haluamme edistää talouden paluuta kasvun tielle, kohentaa kilpailukykyä ja parantaa työllisyyttä.
Tällöin jotkin verot kevenevät, toiset voivat myös kiristyä.
Verotuksen kokonaistaso täytyy kuitenkin pitää määrätietoisesti kurissa, jotta myös yksityinen sektori saa riittävästi tilaa hengittää ja toipua taantumasta.
Yleinen verotuksen tason kiristäminen leikkaisi helposti orastavalta talouskasvulta siivet, joten sille tielle ei pidä taantuman jälkeen sortua.
Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja, Veronmaksajain Keskusliitto