Keskustelu verotuksesta on käynyt kuumana jo pitkään, eikä tahti tule hidastumaan jatkossakaan. Hyvä niin, sillä asia on tärkeä. Seuraavista vaaleista on tulossa verovaalit.
Jos teemme hyvää veropolitiikkaa, se hyödyttää meitä kaikkia. Vastaavasti huonojen valintojen seuraukset joutuvat kantamaan kaikki suomalaiset - eivät vain ne, joiden verotus kiristyi tai keveni.
Tästä syystä veropolitiikka on tosiaan politiikkaa, ja päätöksetkin tulevat olemaan poliittisia. Päätöksenteon pohjaksi tarvitaan runsaasti monipuolista tietoa ja laadukasta yhteiskunnallista keskustelua.
Suomalaisessa veropoliittisessa keskustelussa on vastuuttoman populismin ohella myös viileällä harkinnalla ja asiaperusteiden käytöllä kunniakkaat perinteet.
Siksi en ole tälläkään kertaa kauhean suuri pessimisti tulevien veromuutosten suhteen.
* * *
On syytä toden teolla havahtua kysymään, mikä on suomalaisen työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus taantuman jälkeen, väestön ikääntyessä ja alati globalisoituvassa maailmassa.
Suomalaisella hyvinvointiyhteiskunnalla onkin lähivuosina todella paljon pelissä. On jälleen kerran linjavalinnan paikka.
Valitaanko paraneva työllisyys, menestyminen kansainvälisessä kilpailussa osaavasta työstä, laajeneva veropohja ja turvattu hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus?
Jos näin halutaan tapahtuvan, kannattaa jatkossakin pyrkiä mahdollisuuksien mukaan työhön kohdistuvan verotuksen keventämiseen ja etsiä kiristyskohteet muualta.
Vai halutaanko sittenkin muuttaa kurssia ja pysäyttää työllisyyden paraneminen, heikentää kilpailukykyä, kaventaa veropohjaa ja nakertaa hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusta?
Suoraviivaisin tie päätyä tällaisiin tuloksiin olisi tehdä veropolitiikan täyskäännös ja alkaa kiristää rajusti kaikkia veroja.
Verotuksen tason yleinen kiristäminen ja kokonaisveroasteen nostaminen olisivat varmimpia tapoja hyydyttää yksityinen kulutus ja investoinnit – ja samalla leikata orastavalta talouskasvulta siivet.
Tällainen resepti johtaisi myös julkisen talouden ojasta allikkoon ja pahaan umpikujaan.
* * *
Kokonaisveroaste eli verojen osuus kansantuotteesta on Suomessa ollut viime vuodet varsin vakiintuneesti noin 43 prosenttia, ja suunnilleen sillä tasolla sen ennustetaan pysyvän jatkossakin.
Hyvinvointiyhteiskunta ei kuitenkaan elä prosenteista vaan euroista.
Olennaista on siis kysyä, kuinka paljon se 43 prosenttia kansantuotteesta tarkoittaa todellisina verotuottoina.
Tämän ratkaisee tietenkin kansantuotteen määrä.
Taantuma pienensi viime vuonna kansantuotetta lähes kahdeksan prosenttia. Siksi verotuloja kertyi selvästi aiempaa vähemmän, vaikka kokonaisveroaste pysyikin ennallaan.
Vastaavasti uudelleen käynnistyvä talouskasvu tulee elvyttämään myös yhteiskunnan verotuotot, vaikka kokonaisveroaste ei nousisikaan.
Olennaista on siis nyt varmistaa ripeä paluu kestävän talouskasvun tielle. Tässä kannustavalla veropolitiikalla on oma tärkeä osansa.
Teemu Lehtinen, toimitusjohtaja, Veronmaksajain Keskusliitto