Yhdysvaltojen velkavetoinen kulutusjuhla oli maailmantalouden kasvun yksi keskeinen moottori aina syksyn 2008 talouskatastrofiin asti.
Sittemmin tilanne on tunnetusti muuttunut. Maailman talouskasvun veturit löytyvät nyt Kiinasta, Intiasta, Brasiliasta ja muista kehittyvistä talouksista.
Yhdysvaltojen aiemmin dynaamisuudestaan tunnettu talous sen sijaan piiputtaa edelleen todella pahasti. Työttömyysaste on noussut noin kymmeneen prosenttiin eli jopa korkeammaksi kuin meillä Suomessa.
Tämä on tapahtunut huolimatta liittovaltion massiivisista elvytystoimista.
Yhdysvalloissa liittovaltion budjettialijäämä on tänä vuonna kymmenen prosenttia kansantuotteesta. Lisäksi monet osavaltiot ovat raskaasti alijäämäisiä.
Tällä suorituksella pääsee eurooppalaisittain samaan kastiin Kreikan kanssa.
Elvytyspakettien pikku hiljaa ehtyessä talousnäkymät ovat pysyneet edelleen vaisuina.
Ei ihme, että myös aiemmin optimistisuudestaan tunnettujen amerikkalaisten kuluttajien luottamus omaan ja maan talouteen on sitkeästi alamaissa.
Yhdysvalloissa talouspoliitikkojen käteen on nyt jäänyt vain huonoja kortteja. Elvytykselle olisi edelleen tarvetta, mutta varaa ei enää juuri ole.
* * *
Euroopassa anglosaksinen mahalasku on nähty Irlannissa ja Isossa-Britanniassa.
Molempien julkisen talouden alijäämä on tänä vuonna eurooppalaista huippua eli yli kymmenen prosenttia kansantuotteesta.
Brittien uusi hallitus yrittää tasapainottaa julkisen talouden ensisijaisesti leikkaamalla dramaattisesti julkisia menoja.
Verotuksen painopistettä siirretään samalla kulutuksen suuntaan muun muassa korottamalla arvonlisäveroa ja alentamalla yritysten tuloveroa.
* * *
Suomalaisittain tarkasteltuna nämä – ja lukuisat muut – kansainväliset esimerkit herättävät monenlaisia ajatuksia.
Ensinnäkin olisi syytä lopettaa esikuvien etsiminen maailmalta, kun mietimme ratkaisuja oman taloudenpitomme ongelmiin.
Suomen julkinen talous on tämän hetkisestä alijäämäisyydestään huolimatta Euroopan ehdotonta eliittiä, ensi vuonnakin yksi unionin kaikkein vahvimmista.
Siinä missä esimerkiksi amerikkalaisilla on jäljellä lähinnä vain huonoja vaihtoehtoja, on meillä suomalaisilla edelleen mahdollisuus kasvuhakuiseen vahvaan talouspolitiikkaan.
Talouspolitiikan keinot on nyt käytettävä aktiivisesti ja viisaasti hyväksi.
Suomessa se tarkoittaa muun muassa julkisen talouden tasapainottamista tavalla, joka ei tapa orastavaa talouskasvua alkuunsa.
Käytännössä tämä merkitsee muun muassa kunnallisten palvelujen tuottavuuden pitkäjänteistä parantamista ja julkisten menojen kasvun määrätietoista hillitsemistä ensi vaalikaudella.
Verotuksen osalta tarvitaan rakenteellista kehittämistä talouskasvua ja työllisyyttä edistävään suuntaan, ei yleistä verotuksen kiristämistä saati yksityisen sektorin näivettämistä nostamalla verojen suhteellista osuutta kansantaloudessa.
Teemu Lehtinen
toimitusjohtaja, Veronmaksajain Keskusliitto
Kolumni ilmestyy Taloustaidossa 18.8.2010.