Liian moni Suomen verotukseen liittyvä uutinen painuu nopeasti unohduksiin uusien juttujen täyttäessä ajatukset. Yksi kirjoitussarja on kuitenkin jäänyt vaivaamaan mieltäni, sillä se on saattanut jäädä elämään ihmisten mieliin ”viralliseksi” totuudeksi. Ja täysin aiheetta.

Helsingin Sanomat käsitteli viime marraskuussa hallituksen talouspolitiikkaa ja arvosteli elvytystoimien painottumista liikaa veroelvytykseen. Juttu perustui yhdeksän keskenään erilaisia näkemyksiä painottaneen ekonomistin haastatteluihin.

Tässä ei vielä olisi mitään yllättävää, mutta haastatteluista uutiseksi nostettu asia nostatti niskakarvani pystyyn. Jutussa nimittäin väitettiin, että ”veroelvytyksen tehottomuudesta vallitsee taloustieteissä laaja yhteisymmärrys”.
Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Ensinnäkin, taloustiede on perinteisesti niitä tieteenaloja, jossa ekonomistit ovat eri mieltä lähes kaikista asioista. Tämän tosiasian tiedostamisen jälkeen on varsin turvallista sanoa, että verokevennysten ja menolisäysten vaikutukset yhteiskuntaan ovat taloustieteen kiistanalaisimpia kysymyksiä.

Eikä kysymys ole pelkästään Suomen kotikutoisen väittelyn kohde, vaan esimerkiksi Harvardin yliopiston professorit Alberto Alesina ja Silvia Ardagna kirjoittivat lokakuussa 2009 seuraavasti: ”…weather tax cuts or spending increases are more expansionary is a critical one, and economists strongly disagree about the answer.”

Eli ekonomistit ovat täysin eri mieltä siitä, kannattaako päättäjien keventää veroja vai lisätä menoja.

Vero- ja menoelvytyksen erilaisiin vaikutuksiin kiinnitti huomiota myös Turun yliopistossa vaikuttava Juha Tervala, joka on käynyt ongelmaa analyyttisesti lävitse muun muassa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa 4/2009 sekä IMF:n työpaperisarjassa julkaistussa tutkimuksessa.

Rehellisyyden nimissä voidaankin todeta, että veronkevennysten ja julkisten menojen lisäysten tehokkuutta tutkiva kirjallisuus ei tarjoa yksiselitteistä vastausta siihen kumman erän muuttaminen on järkevintä finanssipolitiikkaa.

Veronkevennykset voivat osoittautua menojen lisäystä tehokkaammiksi, jos vaikutuksia tutkitaan pidemmällä aikavälillä. Lisäksi tuloksiin vaikuttaa tutkittava maa, sen kansantalouden koko ja kehittyneisyys sekä sen julkisen talouden lähtötilanne.

Eli vakaan julkisen talouden omaavan maan voi olla järkevä käyttää verokevennyksiä. Toisaalta vakaa julkinen talous voi heikentyä nopeasti toteutettaessa niin veronkiristyksiä kuin veronkevennyksiäkin. Näin kävi esimerkiksi Suomelle 1990-alun lamassa, johon reagoitiin verojen kiristyksillä.

Vahva julkisen talouden rahoitusylijäämä on sulanut alijäämäksi pienemmässä mittakaavassa myös kuluvan laman aikana, jota on hoidettu muun muassa veroelvytysten avulla.

Kaikkien tutkimusten tuloksiin vaikuttaakin se, miten tutkimus onnistuu rajoittamaan verokevennyksen tai menojenlisäyksen vaikutuksen muista yhteiskunnan samanaikaisista tapahtumista.

Eikä siinäkään kaikki. Kuluva talouslama on laajuudeltaan hyvin ainutlaatuinen, joten aikaisemmin erilaisissa olosuhteissa tehtyihin tutkimuksiin liittyy varmasti lisää epävarmuutta.

Listaa eri tuloksista voisi jatkaa vielä pidemmälle, mutta tämä riittää jo vakuuttamaan, että ekonomistikunta ei ole läheskään yksimielinen veronkevennysten ja menojenlisäysten tehokkuudesta. Tulokset riippuvat oletuksista sekä olosuhteista ja kaiken lisäksi tulosten tulkinta on hyvin poliittista.

Helsingin Sanomien juttu otsikoitiin, että asiantuntijat runttaavat hallituksen veronkevennyslinjan. Julkisuus tosiaan rusikoi veronkevennyslinjaa ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen jäi yksin todistelemaan veronkevennyslinjan järkevyyttä.

Näin siitäkin huolimatta, että artikkelissa oli myös useita vahvoja toisenlaisia mielipiteitä veronkevennysten toimivuudesta ja akateeminen maailma on pullollaan erilaisia näkemyksiä aihepiiristä.