Kotitalousvähennys on ollut Suomessa uraa uurtava menestys. Se on ennen kaikkea muuttanut asenteita.
Muistan hyvin ajan, jolloin kodeissa teetätetty työ maksettiin lähes poikkeuksetta käteisellä ilman, että tuloja ilmoitettiin verottajalle. Vähennyksen innoittamina tavalliset kansalaiset ovat kuitenkin ryhtyneet maksamaan remontti- tai siivouslaskunsa verottajan kautta. Tapa on muotoutunut 2000-luvulla lähes itsekseen sitä mukaa kuin tieto kotitalousvähennyksestä on levinnyt ja verotuen määrää on kasvatettu.
Vähennys on myös lisännyt palvelualojen arvostusta ja palvelujen käyttöä. Suomen laaja julkinen sektori totutti aikoinaan kansalaiset siihen, ettei palveluista tarvinnut maksaa mitään. Teknisiä vempaimia ostettiin vuosikaudet kotiin surutta, mutta ulkopuolisen siivousavun tai esimerkiksi lastenhoitajan kotiin palkkaaminen oli pröystäilyä.
Nyt tämä tabu on vähitellen murentunut. Kotitalousvähennys onkin muuttanut asenteita palvelumyönteisemmiksi. Samalla palvelualojen työllisyys on parantunut ja kotitalouksille suunnattu palvelusektori ammattimaistunut. Tekemistä tällä saralla tosin riittää yhä.
Kaiken kaikkiaan kotitalousvähennys on toiminut eräänlaisena innovaatiotyökaluna, jolla on aidosti vahvistettu kasvualojen kysyntää ja kehitetty asiakkaille uusia palveluja.
Tuoreessa hallitusohjelmassa kotitalousvähennystä päätettiin kuitenkin leikata neljänneksellä ja enimmäismäärää pienennettiin tuhannella eurolla. Näin mittava leikkaus toimii useita muita hallitusohjelman tavoitteita vastaan.
Esityksen taustalla on tarve riipiä budjettiin lisätuloja. Valtiovarainministeriöstä tihkuneiden tietojen mukaan syy siihen, miksi tartuttiin juuri hyvin toimineeseen kotitalousvähennykseen, liittyy paljolti vähennyksen kohdistumiseen.
Kotitalousvähennyksen kritisoidaan valuvan nimittäin palvelujen hintoihin. Kun verotukea on nostettu, palvelujen hinnatkin ovat liikahtaneet usein ylöspäin. Vähennystä on arvosteltu myös tuen vinoutumisesta, sillä noin 80 prosenttia vähennyksestä kohdistuu remontteihin. Lisäksi kotitalousvähennystä on syytetty pelkästään hyvätuloisten vähennykseksi.
Kaikki verotuet ja verokannat vaikuttavat tuotteiden ja palvelujen hinnoitteluun. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. On kuitenkin vaikea erottaa pelkän verotuen vaikutusta muista samanaikaisista hintoja korottavista eristä.
Kotitalousvähennyksen painottuminen remontteihin ei välttämättä ole huolestuttavaa, jos hallituskaudella todella halutaan lisätä resursseja harmaan talouden torjumiseksi erityisesti rakennusalalla sekä kehittää asumisen laatua.
Remonttien suuri osuus kotitalousvähennyksestä kertoo myös omaa kieltään asumisen kalleudesta ja Suomen palvelusektoria yhä vaivaavasta alikehittyneisyydestä.
Kotitalousvähennys ei ole myöskään puhdas herravähennys. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus julkaisi kesällä tutkimuksen kotitalouspalveluiden verovähennyksistä Suomessa ja Ruotsissa. Tutkimuksen tekijä Iida Häkkinen Skans havaitsi, että hyvätuloiset käyttävät kotitalousvähennystä enemmän kuin pienituloiset, mutta tuloluokkien väliset erot vähennyksen euromäärissä ovat hämmästyttävän pienet.
Eniten kotitalousvähennystä hyödyntävät ikääntyneet ja kahden huoltajan lapsiperheet. Mielenkiintoinen havainto on myös se, että eniten kotitalousvähennyksen käyttö on lisääntynyt yksinhuoltajilla.
Hallitusohjelmaan kirjattu leikkaus on raju, ja sillä on varmasti käyttäytymisvaikutuksia. Ohessa nimimerkin raksamies kommentti Ylen internetsivuilla liittyen kotitalousvähennysjuttuun: ”Kotitalousvähennys on aivan turha ja lisää turhaa byrokratiaa. Ennen kotitalousvähennyksen säätämistä palkka tai lasku remppahommista maksettiin suoraan käteen, eikä turhia kuitteja kyselty. Työ oli mielekästä, ja kaikki hyötyivät siitä, kun ei tarvinnut tilitellä turhia veroja yms. maksuja valtiolle. Takaisin vanha systeemi.”
Minna Punakallio
Pääekonomisti, Veronmaksajain Keskusliitto