Arvonlisäverokantoihin on tehty parin viime vuoden aikana poikkeuksellisen paljon muutoksia, niin Suomessa kuin muissakin Euroopan maissa.
Kun aikaisemmin vain jokunen muutti silloin tällöin yleistä tai alennettua arvonlisäverokantaa suuntaan tai toiseen, niin vuosi 2009 aloitti erilaisen ajanjakson.
Tällöin arvonlisäveroralli käynnistyi, kun Iso-Britannia laski yleistä arvonlisäverokantaa väliaikaisesti osana maan elvytystä. Tukitoimiksi nimitettiin myös eräiden maiden alennettujen arvonlisäverokantojen kevennyksiä esimerkiksi rakennusalalle. Suomessa ruuan arvonlisäveron laskua 12 prosenttiin lokakuun 2009 alussa perusteltiin oikeudenmukaisuussyillä.
Valtaosa viime vuoden arvonlisäveromuutoksista oli kuitenkin veronkiristyksiä. Rahapulaan joutuneita korottajia olivat Viro, Unkari, Liettua ja Irlanti. Osassa maissa veronkiristykset ulottuivat myös alennettuihin arvonlisäverokantoihin.
Kuluvana vuonna arvonlisäverotuksen kiristysvauhti kiihtyi. Nyt yleistä verokantaa nostettiin pitkin vuotta peräti seitsemässä EU-maassa.
Ison-Britannian väliaikaisen alennuksen päättymisen ohella verotus kiristyi Espanjassa, Kreikassa, Portugalissa, Romaniassa, Suomessa ja Tšekissä. Korotusten suuruus vaihteli yhdestä prosenttiyksiköstä Romanian peräti viiden prosenttiyksikön korotukseen.
Vuoden ainoan kevennyksen yleiseen arvonlisäverokantaan teki Irlanti luopuessaan edellisen vuoden puolen prosenttiyksikön väliaikaisesta kiristyksestään. Alennettuja arvonlisäverokantoja muutettiin sen sijaan molempiin suuntiin. Muun muassa Belgia ja Suomi laskivat ravintoloiden arvonlisäverokantaa, kun sen sijaan muut alennetut arvonlisäverokannat nousivat niin Kreikassa, Espanjassa kuin Suomessa.
Muutoksia arvonlisäverokantoihin on siis tehty viime vuosina runsaasti ja mielenkiintoista onkin seurata minkälaisia vaikutuksia näillä on eri puolella Eurooppaa.
Aikaisemmat kokemukset arvonlisäveromuutoksista vaihtelevat hyvin paljon. Ainakin seurauksiin vaikuttavat maan suhdanne- ja kilpailutilanne, mutta myös veromuutoksen suuruudella ja suunnalla on osuutensa. Olennainen lähtökohta on se, kuinka kattavasti arvonlisäveromuutos välittyy hintatasoon.
Useissa tapauksissa arvonlisäverokannan kiristykset ovat johtaneet vain lievään hintatason nousuun. Näin kävi esimerkiksi Saksassa vuonna 2007 nostettaessa verokantaa kolmella prosenttiyksiköllä ja näin näyttää käyvän myös Suomessa sekä Espanjassa heinäkuisen yhden prosenttiyksikön veronkorotuksen jälkeen.
Saksassa tutkimukset tosin havaitsivat, että arvonlisäveronalaisten tuotteiden kysyntä vilkastui ennen veronkorotusta veromuutokseen liittyneen pitkän etukäteisilmoittamisen vuoksi. Se puolestaan nosti hintatasoa jo veronkorotusta edeltävänä vuonna.
Arvonlisäverokannan kevennyksetkään eivät ole aina välittyneet hintoihin. Näin kävi esimerkiksi työvoimavaltaisten palveluiden alennetun arvonlisäverokokeilun yhteydessä. Myös Ranskassa ja Suomessa ravintoloiden arvonlisäverokannan lasku välittyi hintoihin vain osittain. Suomessa tosin huomattavasti paremmin kuin Ranskassa.
Ruuan arvonlisäverokevennyksen yhteydessä elintarvikkeiden hinnat putosivat Suomessa 5,6 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Veronkevennyksen hintatasoa laskeva vaikutus oli noin 4,3 prosenttia.
Hintatason lasku näyttää kivalta, mutta hintoja kannattaa peilata hieman pidemmälle ajanjaksolle. Päätös arvonlisäveronkevennyksestä todettiin jo hallitusohjelmassa keväällä 2007 ja muutoksen lopullinen ajankohta tiedotettiin heinäkuussa 2008. Yllättäen elintarvikkeiden kuluttajahinnat nousivat vuoden 2008 aikana Suomessa poikkeuksellisen paljon suhteessa Euroopan unionin keskimääräiseen tasoon. Raaka-aineiden ja energian hinnan muutokset eivät yksinään hintojen nousua selitä.
Eli, mitä tästä kaikesta jää käteen?
Ainakin se, että arvonlisäveron merkitys valtioiden tulolähteenä tulee kasvamaan eri puolilla Eurooppaa. Toinen opetus voisi olla, että arvonlisäveromuutosten välittyminen hintoihin on monimutkainen prosessi. Verotaso ei ole ainoa hintatasoon ja sen muutoksiin vaikuttava tekijä.