Ensin tuo uutinen suorastaan järkytti. Se sisälsi jotain lähes käsittämätöntä. Sellaista, johon en muista ikinä törmänneeni niiden vuosikymmenten aikana, jotka olen läheltä seurannut suomalaista politiikkaa.
”Erkki Tuomioja (sd) kiittelee hallituksen linjausta… Tuomiojan mukaan hallitus on päätynyt ainoaan oikeaan ratkaisuun…”
Lausunnon yllättävyys ei liity siihen, että Tuomioja tällä hetkellä sattuu olemaan oppositiopuolueen kansanedustaja. En muista hänen kehuneen hallitusta silloinkaan, kun demarit ovat olleet johtava hallituspuolue.
En edes silloin, kun Tuomioja itse istui hallituksessa ministerinä.
***
Leikki sikseen. Arvostan erittäin suuresti Tuomiojan kannanottoa EU:n huippukokousten lautaskiistaan.
En ensisijaisesti siksi, että olen itsekin samaa mieltä. Enkä myöskään siksi, että Tuomioja sattuu kiittelemään istuvaa Matti Vanhasen hallitusta.
Kunnioitan Tuomiojaa siitä, että hän on pystynyt tässä asiassa säilyttämään johdonmukaisen linjansa ja näkemyksensä. Riippumatta suhdanteista, riippumatta suhtautumisesta nykyiseen tai mahdolliseen tulevaan presidenttiin.
Riippumatta poliittisesta taktikoinnista tai hallitus/oppositioasetelmista.
Tällaista johdonmukaisuutta tarvitaan, kun puhutaan perustuslaista.
Tällainen suhtautuminen on yhtä arvostettavaa, on henkilö sitten presidentin valtaoikeuksien vähentämisen tai säilyttämisen kannalla.
***
Presidentin valtaoikeuksilla on laaja kannatus kansalaisten piirissä. Jopa niin laaja, että se on ihan ymmärrettävä selitys joidenkin poliitikkojen ja puolueiden populistisiin kuperkeikkoihin.
Osittain kannatusta ehkä selittää kaipuu vahvaan isä- tai äitihahmoon. Toinen iso syy on vaalitavassa. Presidentin vaali on (euroviisu- ja idolsäänestysten ohella) ainoa suora henkilövaali, jossa valitaan Suomen vaalipiiristä yksi henkilö voittajaksi.
Se tarjoaa upean väylän kiihkeälle samastumiselle, fanittamiselle ja suoranaiselle henkilöpalvonnalle.
Se voi nostaa korkealle ihailun jalustalle sellaisiakin henkilöitä, jotka tavallisina poliitikkoina ja ministereinä vielä olivat pelkkää (nykyään perin halveksittua) poliittista massaa.
Eduskuntavaaleissa ja kunnallisvaaleissa valitut voivat kovin harvoin päästä edes pienimuotoisesti tällaisen arvostuksen kohteiksi.
***
Jos vaalitapa innostaa kannattamaan presidentti-instituutiota, eikö siitä voisi ottaa oppia demokratian puiolustuksessa?
Ehkä suoran henkilövaalin elementtejä ja sen tuomaa hurmiota pitäisi tuoda myös eduskunta- ja kunnallisvaaleihin? Yhdistettynä suhteelliseen vaalitapaan tasauspaikoilla tai vastaavilla.
Suomalainen demokratia kaipaa uusia tuulia säilyttääkseen kannatuksensa ja kansan luottamuksen. Tämä voisi olla yksi tapa tuoda innoitusta vaalirahakohujen ryvettämään politiikkaan.