Kaikilla meillä, jotka haluamme pysyä talousviisaan kirjoissa, on nyt kulta-aika. Korttipelitermein tiedämme olevamme saletissa. Käy miten käy.
Kunhan vain sitkeästi toistamme, että huonosti menee, ei tästä mitään tule. Olemmehan varmoja, ettei Irlanti tukiaisista tokene, muinaisesta Kreikasta puhumattakaan. Tiedämme, että seuraavaksi liriin ajautuu Portugali, sitten kohta Espanja ja siinä vaiheessa rahat jo loppuvatkin.
Siinä sivussa voimme tietäväisesti hörötellä kaikille niille, jotka jossain päin maailmaa äheltävät tämän kehityskulun estämiseksi. Ihan naurettavat pellet, turha toivo. Ei siitä mitään tule kuitenkaan.
Eivät ne osaa olla edes johdonmukaisia. Tulipalon alkaessa ruiskuttivat vasemmalta puolelta ja nyt ovat siirtyneet oikealle. Vai päinvastoin, tiedä noista? Luulivat ensin, että vaahtosammutin riittää ja sitten tilasivat palokunnan. Osaisivat edes päättää, pellet!
***
Sille on ihan hyvä (huono?) todennäköisyys, että tässä oikeasti käy kalpaten, ja ennusteemme osuu kohdalleen. On siis syytä keskittyä nauttimaan oikeassa olon tuomasta hyvänolontunteesta.
Ehditään sitä kurjuutta sitten kärsiä pitemmän aikaa, kun talousjärjestelmä romahtaa.
Mutta sama se meidän kannalta, vaikka talous jollain konstilla tästä oikenisi. Siihen kuluu kuitenkin niin kauan, ettei kukaan siinä vaiheessa enää muistele synkkiä povauksiamme.
Ja aina voimme sanoa, että tilanne oikeni meidän varoitustemme ansiosta.
Eli talousviisaan maine on taattu, kunhan visusti varomme yhtä äärimmäisen vaarallista lipsahdusta. Koskaan ei – korostan, ei pienimmällä viittauksellakaan – saa erehtyä pohtimaan, miten ongelmat sitten ratkaistaan.
Viisas kysyy, nauraa ja syyttää. Viisas ei vastaa.
***
Ongelmat on aina helppo ymmärtää, ainakin jälkikäteen. Otetaan vaikka asuntojen hintakupla. Jossain päin maata tai maapalloa sellainen on aina kypsymässä.
Kuplan paisuessa sokea Reettakin osaa ounastella, että ”ohhoh, onkohan tässä asuntokupla tulossa, kun hinnat nousee?” Mutta milloin se puhkeaa, huomenna vai viiden vuoden päästä? Mitä sille pitäisi tehdä? Nyt vai viiden vuoden päästä?
Tätä sinä, minä tai S. Reetta emme ehkä osaakaan ratkaista. Yleensä eivät muutkaan. Ja jos joku ratkaisun tietävä kuitenkin sattuisi päättävään asemaan, me todennäköisesti vastustamme raivokkaasti kaikkia niitä toimia, mitä hän ehdottaa kuplan puhkaisemiseksi.
Näin aina. Kun vuosituhannen vaihteessa IT-kupla paisui, me kaikki tiesimme – tosin vasta jälkeenpäin – että sen väistämättä täytyi räjähtää.
***
Tiedämme myös oikein hyvin, että taloushätiin rientäminen – Kreikkaan, Irlantiin, Portugaliin – aiheuttaa moraalikatoa. Aina joku roisto ja peluri pääsee ansiotta pälkähästä. Tämä rohkaisee taas uusia yrittäjiä pelaamaan sillä oletuksella, että voitot kääritään omaan taskuun ja tappiot kuitataan veronmaksajien piikkiin.
Tiedämme senkin, että ongelmien taustalla on taitamattomia poliitikkoja ja ahneita pankkimiehiä. Ja että EU:ssa olisi pitänyt toimia paljon tiukemmin säännöin kuin mihin me tai kukaan muukaan olisi ennen tätä hätää suostunut.
Tälläkin kaikella voimme viisastella keskustelupalstoilla tai vaikka Arkadianmäellä. Kunhan muistamme, että viisas kysyy, nauraa ja syyttää. Viisas ei vastaa, edes kysyttäessä.
Antti Marttinen
Katso myös: Kostea-Costaksen hoitoonohjaus