Verot muuttuvat joskus vaalien jälkeen, suuntaan tai toiseen. Mutta milloin, aikaahan on periaatteessa neljä vuotta?
Jos hallitus olisi vahva ja fiksu, se toteuttaisi kaikkein vihatuimmat linjauksensa heti.
Epäsuositut muutokset koskevat monia ja niillä on iso taloudellinen vaikutus. Juuri siksi niistä ei tykätä. Suositut veronkorotukset koskevat vain harvoja.
Jos talouteen halutaan parannusta, on hyvä, että isot muutokset vaikuttavat koko vaalikauden ajan.
On sitten toinenkin syy. Ikäviin päätöksiin liittyvä kiukku ehtii laantua ennen seuraavia vaaleja. Ja toisaalta myönteiset vaikutuksetkin ehtivät jo näkyä.
Jos keljut jutut lykätään loppukaudelle, hallitus saa vaaleissa kurat niskaansa ja seuraava hallitus kerää pisteet myönteisistä seurauksista.
***
Ruotsissa toimittiin edellisten vaalien jälkeen juuri näin. Hallitus toteutti heti täysillä kaikkein parjatuimmat esityksensä. Hallituspuolueiden gallupsuosio romahti, mutta ehti toipua seuraaviin vaaleihin mennessä. Ja Ruotsin talous kukoistaa, mitä naapurit seuraavat kateellisina vierestä.
Suomessa tuskin pystytään vaalien jälkeen tähän. Hallituksesta tullee sisäisesti aika ristiriitainen joukko. Se tuskin pystyy koviin linjauksiin heti alkajaisiksi.
Ellei sitten joku sopiva kriisi tule päätöksenteon avuksi.
***
Joskus veromuutos vaikuttaa jo etukäteen. Kun Paavo Lipposen hallitus 90-luvun puolivälissä päätti budjettiriihessä ensimmäisistä lamanjälkeisistä veronkevennyksistään, se virkisti heti taloutta ja toimeliaisuutta.
Tämä siitä huolimatta, että kevennykset tuntuivat oikeasti ihmisten lompakoissa vasta puoli vuotta myöhemmin, kun uudet verotaulukot tulivat keväällä voimaan.
Psykologia pelaa veroissakin. Odotukset tulevasta kannustavat tai lamauttavat jo etukäteen.
***
Hallituspohjasta riippumatta pääomaveroja ilmeisesti kiristetään ensi vaalikaudella. Moni seikka puhuu sen puolesta, että muutokset tehtäisiin varsin nopeasti. Kiristyksethän ovat keskeinen osa monen puolueen vaalilupauksia.
Ei tunnu järkevältä, että ilmassa olisi vuosikaudet odotus edessä olevista pääomaveron korotuksista. Siinä yhdistyisivät kaikki huonot puolet. Verotulot eivät kasvaisi, mutta käyttäytymistä ohjaisi pyrkimys välttää tulossa olevat korotukset.
***
Arvonlisävero on siitä erikoinen, että sitä voidaan muuttaa vaikka kesken vuoden, milloin tahansa. Tämähän on juuri nähty, kun ruuan alvia veivattiin edestakaisin ja kaikki kannat muutettiin viime kesänä.
Jos arvonlisäveroa jossain vaiheessa korotetaan, olisi hyvä ajoittaa muutos niin, että se heijastuisi mahdollisimman nopeasti korotuksena myös indekseissä, jolloin vaikutus pienituloisimpiin minimoituisi.
***
Tuloveroista taas pitää tehdä joka vuosi ”kevennyspäätöksiä”, jotta ne pysyisivät edes ennallaan. Jos näin ei tehdä, ansiotason nousu pukkaa ihmiset veroprogressiolla ylöspäin.
Todelliset tuloveron muutokset riippuvat hallituspohjasta. Ajoituksen voivat ratkaista muut kytkennät. Keskiluokan toivo on sopimuksissa työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ylimpiä veroja taas todennäköisesti käsitellään samalla, kun puhutaan pääomaverojen korotuksista.
Pienten tulojen verotus kytkeytyy ainakin tulevan hallituksen sosiaaliturvan linjauksiin ja kannustinloukkujen purkamiseen.
***
Aina voi veroratkaisuissa yrittää ratsastaa myös suhdanteilla, vaikka useimmiten se epäonnistuu.
Tällä vaalikaudella ansiotulon verojen kevennykset osuivat kuitenkin suhdanteiden kannalta mahdollisimman oikeaan. Osin tarkoituksella, osin vahingossa.
Se oli tarkoituksellista, että Matti Vanhasen hallitus ei kiirehtinyt keventämään veroja alkukaudellaan, kun meno muutenkin oli kuumaa. Kevennykset lykättiin myöhemmäksi.
Onnekas sattumus sitten oli se, että finanssikriisi iski täysillä päälle juuri kun hallitus oli lopulta tehnyt kevennyspäätöksensä. Näin veronkevennykset osuivat juuri pahimpaan hetkeen lievittämään ostovoiman romahdusta.
Tästä ei kuitenkaan kannata tehdä johtopäätöstä, että vastaava suhdanteilla surffailu onnistuisi myös jatkossa – muuten kuin aivan vahingossa.
Antti Marttinen