Olen arvostanut pääministeri Matti Vanhasta ilmeisesti juuri niistä syistä, jotka pahimmin ovat rapisuttaneet hänen kansansuosiotaan.
Olen jotenkin kunnioittanut sitä vähäeleistä – jahkailevalta ja päättämättömältä vaikuttavaa - toimintatapaa, jota hän on pääministerinä edustanut.
Juuri tuolla tavoin monipuoluehallituksen pääministerin täytyy työskennellä, jos haluaa saada jotain muuta aikaan kuin riitaa. Ei siihen hommaan kuulu tomera touhotus ja terhentely. Tai niin sanottu tahtopolitikointi.
Ymmärrän kyllä, että tämä on aiheuttanut harmaita hiuksia politiikan toimittajille, jotka toimituksen pomo on usuttanut taas uuden mehevän riidan perään. Mitä tehdä, kun haastavaan kysymykseen tulee vastaukseksi pelkkä vino hymy ja ystävällinen toteamus, että ”eiköhän tästä parin viikon sisällä saada yhdessä ratkaisu.”
Ei Vanhasen yksityiselämäkään ole nostattanut minussa kauhunväreitä. Ottamatta kantaa yksityiskohtiin, jotka eivät minulle edes millään tavoin kuulu, olen kokenut jotenkin luottamusta herättäväksi sen, että pääministeri on ilmiselvästi lihaa ja verta eikä pelkkä pakastekala.
Vanhasella on ollut poliittiset kuningasajatuksensa joiden kanssa olen joskus ollut samaa mieltä ja aika usein eri mieltä. Sekin on – ihan ikiomasta näkökulmastani katsoen – aivan kohtuullinen rekordi.
Eli tällä maalla olisi voinut olla paljon huonompikin pääministeri. Mahdollisista keskustan puheenjohtajista en sano mitään, etten tule sotkeneeksi itseäni politiikkaan.
***
Silti Vanhasen ilmoitus luopumisesta oli ihan viisas ratkaisu, kun ottaa huomioon kaikkien jo julkistettujen tietojen lisäksi sen, mitä tällä viikolla ilmestyvän Taloustaidon luottamuskysely kertoo.
Siinä reilu tuhat Taloustaidon lukijaa vastasi kysymykseen, keneen politiikan päättäjiin he luottavat niin, että antaisivat vaikka oman lompakkonsa heidän hoidettavakseen. 45 nimen listalta sai valita niin monta kuin haluaa.
Vain 2,8 prosenttia nimesi istuvan hallituksen pääministerin mukaan tähän joukkoon. Peräti kaksikymmentäkaksi muuta tuttua ja tuntematonta politiikan päättäjää ja johtavaa virkamiestä sijoittui hänen edelleen.
Sattumoisin edellinen pitkäaikainen pääministeri Paavo Lipponenkin juuri sijaa paremmaksi.
Vaikka kyse oli Taloustaidon lukijoista eikä koko Suomen kansasta, näidenkin vastausten viesti on päivänselvä. Ei noin kaukaa takamatkalta voi millään nousta reilussa vuodessa eduskuntavaalien voittajaksi (ja samalla edes jotenkuten kunniallisesti hoitaa pääministerin töitä).
Oli valtava epäsuosio ansaittua tai kohtuutonta, Vanhanen teki luopuessaan ainoan viisaan johtopäätöksen.
***
Taloustaidon kysely ei muutenkaan käsitellyt hellästi aktiivipoliitikkoja. Lähes kautta linjan kaikkien luottamus oli laskenut vuoden takaisesta. Poikkeuksen teki kaikkien gallupien sankari, eduskunnan puhemies Sauli Niinistö, jonka talouskykyihin luotti lähes puolet vastaajista.
Ainoa edes Niinistön lähimaastoon yltänyt nimi oli kyselyssä valtiosihteeri Raimo Sailas. Olisi aika yllättävää, jos presidenttigallupien kykyjenetsijät eivät nostaisi näin luotettua miestä demarien vaisuhkon ehdokasgallerian jatkeeksi?