Jos minulle (tai vaikka Heinäluoman Eerolle) olisi tarjolla hyvä työpaikka Nizzasta, pitäisin naurettavana venkoiluna, jos töihin menon estäisi jossain Pariisin kulmilla havaittu työtön ranskalainen toimittaja.
Tai sitten se, että Ranskassa on muutenkin jo 10 prosentin työttömyys. Eihän siinä olisi järjen hiventä.
Silti vastaavaa suhtautumistapaa tarjotaan meillä työperäisen maahanmuuton perusmalliksi aivan vakavalla naamalla. Miksi?
Siksi, että se uppoaa hyvin kansaan: ”Tervetuloa vain tänne ahkeroimaan, mutta vasta sitten kun työttömyys on poistettu…”
***
Työperäinen maahanmuutto on nostettu eduskuntavaalien isoksi teemaksi. Siihen voi olla monta näkökulmaa. Yksi on juuri tuo asettuminen itse työnhakijan tilanteeseen.
Voidaan myös puhua vaikka espoolaisesta Sari Sairaanhoitajasta. Rosvoaako hän jonkun työpaikan, jos hän muuttaa maakuntarajan yli Kainuuseen töihin? Vai muuttuuko sama Sari työrosvoksi vasta, jos hän on kotoisin Tallinnasta?
***
”Meillä on jo paljon työttömiä” –ajattelu lähtee siitä kuvitelmasta, että on olemassa joku kiinteä työpaikkojen varanto. Jos yksi tyyppi tulee rajan takaa lisää, joku täkäläinen automaattisesti lentää pellolle.
Näinhän ei elävässä elämässä tietenkään ole. Päinvastoin, työ luo työtä. Ahkeruuden tuloksena tarvitaan entistä enemmän työtätekeviä käsiä.
***
Sanotaan myös, että juuri nyt pitää panna hanat kiinni, koska on huonot ajat. Avataan ne sitten taas, jos vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä työteliästä väkeä tarvitaan. Homma vain ei tälläkään foorumilla ole näin yksinkertaista.
Jos jonain päivänä tänne tarvitaan sata, tuhat tai satatuhatta maahanmuuttajaa kaikenlaisiin töihin lääkäreistä siivoojiin, heidän pitää käytännössä silloin jo olla täällä asumassa, suurimman osan ties kuinka pitkään suomalaisiksi juurtuneina. Perheineen ja lapsineen.
Ei siis ole mahdollista, että kun yhtenä päivänä napsautamme sormia, tänne putoaa taivaasta satatuhatta oikeiden alojen ammattilaista, jotka sattumoisin hallitsevat valmiiksi kielen ja muutenkin tuntevat täkäläisen elämänmenon. Ja ovat vielä onnesta soikeina, kun pääsevät tänne meitä lottovoittajia palvelemaan.
Puhumattakaan, että he vielä olisivat työvoimaviranomaisten käsin poimimia valioyksilöitä, juuri niiden alojen osaajia, joilta puuttuu viraston selvitysten mukaan työvoimaa. Kas tuosta shoppaamme Bulgariasta kolme naislääkäriä Harjavaltaan, Puolasta kaksi kuorma-autokuskia Tuupovaaraan, Latviasta sutkin puhelinmyyjän Ristiinaan ja vielä Kosovosta viisi kokenutta rautakaupan kassaa Ideaparkkiin…
Paitsi että se on mahdotonta, se jo ajatteluna on kaikkein karseinta ulkomaalaispolitiikkaa. Ikään kuin Suomi olisi suuri siirtotyömaa, jonka parakkeihin poimimme kuin marjapuskasta sopivasti kypsää työvoimaa tarpeen mukaan. Ja tarvittaessa taas parakit vain nurin, potku perseelle ja ulos maasta.
***
Ettei jäisi epäselväksi, sanotaan tämäkin:
Täällä Suomessa tehdään tietenkin töitä suomalaisilla työehdoilla. Se on tänne tulijan oikeus. Samalla tavoin myös rehellisillä suomalaisilla duunareilla ja yrityksillä on oikeus vaatia, että työehdoista huolehditaan. Jos johonkin pitää panna paukkuja, niin tähän, eikä työvoimabyrokraattiseen venkoiluun.