Laiskottelin ja kapinoin lukioaikoina niin, että en millään olisi päässyt yliopistoon, jos paikat olisi jaettu pelkästään ylioppilastutkinnon perusteella.
Sinne silti päädyin pääsykokeiden perusteella. Voi toki olla, että parempi olisi ollut toisin. Siihen aikaan nimittäin yhteiskuntatieteen opinnoilla Tampereen yliopistossa oli pelkästään tyhmentävä vaikutus ihmiseen.
Tästä huolimatta (tai tämän takia) kohkaus pääsykokeiden autuaallisesta vaikutuksesta opiskelijavalinnoissa on minusta tuntunut täysin suhteettomalta.
***
Ikään kuin ehdotettu painopisteen siirto valinnoissa tarkoittaisi automaattisesti pääsykokeiden lakkauttamista kokonaan. Toivottavasti tällainen massiivinen väärintulkinta ei heijasta tämän päivän yliopistokoulutettujen kykyä hahmottaa suhteellisia muutoksia yleensäkin.
Tosin tällaista se yhteiskunnallinen keskustelu näinä aikoina on. Perustetaan tukiryhmiä ja laaditaan adresseja vastustamaan sen ja sen lakkauttamista. Kuitenkin useimmiten tärkeät yhteiskunnan muutokset ovat sitä, että jotain vähennetään tai jonnekin lisätään. Niin kuin tässäkin tapauksessa.
***
Minä kannatan lämpimästi sitä mallia, jossa osa opiskelijoista valitaan suoraan ylioppilastutkinnon näytöillä. Tietenkin painotetusti niin, että matemaattisella alalla matikan näytöillä on paljon isompi paino kuin vaikka ranskan taidoilla. Ja päinvastoin.
Yhtä selkeästi sitten pitää olla toinen väylä meille, joilla yo-näytöt eivät riitä, tai jotka ovat edenneet elämässään mutkaisempia teitä. Siinä paikat jaetaan puhtaalta pöydältä.
Mutta kaikkien juoksuttamisessa pääsykokeiden kautta ei ole ollut tähänkään asti mitään mieltä. Kyllä ne lukion hikipingot tytöt hoitavat itsensä lääkärin tai juristin opintoihin pääsykokeidenkin kautta, jos se heitä kiinnostaa.
Miksi heitä pitäisi turhaan vielä pääsykokeilla kyykyttää, kun he ovat jo näyttönsä antaneet?
Ajankohtaista jääkiekkovertausta käyttäen, päästetään runkosarjan parhaat vain suoraan playoffeihin. Huonommin pärjänneillä on silti mahdollisuus säälipleijareiden kautta yltää vaikka mihin.
Veikkaan, että uudistetulla systeemillä suunnilleen samat ihmiset valtaavat opiskelupaikat jatkossakin. Mutta vähemmillä (turhilla) välivuosilla ja vähemmällä pääsykoebisneksellä. Välivuosi lukion jälkeen voi olla tervekin, mutta miksi tuhlata sitä pänttäykseen? Päästetään välivuoden viettäjät mieluummin lentämään maailmalle ja oppimaan elämää.
Ahteriaan ehtii kuluttaa luentosaleissa ihan tarpeeksi, kun varsinaiset opinnot alkavat.
***
Yksi koulukunta julistaa, että kaikille yhteiset pääsykokeet tarvitaan motivaation mittaamiseen. Höpö höpö. Jos se olisi oleellista, motivoituneimmat voitaisiin helpommin karsia istuttamalla pyrkijöitä vaikka saunassa tai ilman ruokaa, kunnes vähemmän innostuneet luopuvat leikistä.
Jos siis se hirmuinen motivaatio olisi niin oleellista. Mutta viisaasti sanotaan, että ei armeijaan kaivata niitä, jotka ovat kaikkein sotahulluimpia (=motivoituneimpia). Politiikassa vallanhimoisimmat (=motivoituneimmat) voivat olla kaikkein vaarallisimpia tyyppejä.
Samalla tavoin yltiöpäinen halu pyrkiä vuodesta toiseen opiskelemaan jotain suosittua alaa ei välttämättä lainkaan kerro soveltuvuudesta kyseiseen hommaan. Monessa tapauksessa se kertoo ihan päinvastaisesta; suhteellisuudentajun vääristymisestä, kyvyttömyydestä joustaa omassa ajattelussaan ja löytää elämässään uusia vaihtoehtoja…
Niin että uudistetaan ihmeessä opiskelijavalinnat. Jo on aikakin. Älä anna periksi, opetusministeri Virkkunen!