”Suomi on maailman huipulla – tuloerojen kasvussa. OECD:n uudet tilastot osoittavat, että Suomessa tuloerot ovat kasvaneet nopeasti verrattuna useimpiin teollisuusmaihin.”
Tuo räväkkä tiivistelmä Talouselämä-lehden verkkosivulla yllätti. Eikös tässä ole juuri koettu talouslama, joka yleensä kutistaa tuloeroja?
Perushelppoon menivät tavallani monet muutkin jutun lukijat, jotka ehtivät jo kommenteissaan haukkua vielä istuvan nykyhallituksen pataluhaksi kaikista eriarvoisuutta lisäävistä törkytoimistaan.
Kuitenkin tarkemmin alkuperäiseen OECD:n aineistoon perehtymällä sai selville, että tutkimuksen tuoreimmat vertailut päättyivät vuosiin 2005-2008, eli aikaan, jolloin maan taloutta johtivat pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Eero Heinäluoma.
Tämä kaksikko ei tietenkään ole syypää siihen, miten Suomessa tuloerot kehittyivät edellisinä vuosikymmeninä. Mutta ainakin pikkuisen enemmän he pystyivät vaikuttamaan niihin kuin se hallitus, jota siis silloin ei oltu vielä muodostettukaan?
***
Tutkimuksen alkuvuosi oli 1985. Mietitäänpä Suomea silloin.
Elimme vaihtokaupasta Neuvostoliiton kanssa. Pankinjohtajalle vietiin laina-anomus kontaten ja hattu kourassa. Keskipalkka nykyrahassa oli noin 1700 euroa, eli reilu puolet nykyisestä. ”Pääomatulot” pysyivät piilossa tilastonikkareilta, koska niitä ei näytetty verotuksessa tai ne nautittiin herra Harjakaisen kanssa luonnossa firman piikkiin Lapinmajalla.
Luojan kiitos emme elä enää noita aikoja.
2000-luvun vertaaminen talousrakenteissa 80-luvun suljettuun Suomeen onkin vähän kuin – suosittua sanontaa lainatakseni – sovittaisi omenan lippalakkia kurpitsan päähän.
***
OECD:n tilasto kyllä sivuaa mielenkiintoisella tavalla myös ajankohtaista aihetta, valtioiden velkaantumista.
Pienintä tuloerojen kasvu on ollut 1985-2005 välillä mm. Kreikassa, Belgiassa, Unkarissa, Japanissa ja Englannissa. Kreikassa erot ovat tilaston mukaan jopa supistuneet. Sattumoisin juuri nuo maat koreilevat myös velkaantuneimpien maiden listoilla.
Nopeinta tuloerojen kasvu taas on ollut mm. Ruotsissa, Suomessa ja Saksassa, joissa erot tämänkin jälkeen ovat pienemmästä päästä. Kysymys kuuluu, kumman maaryhmän kuuluisi ottaa oppia toisesta?
***
Jos tuloerotilasto olisi venytetty tähän päivään, luvut olisivat ilmeisesti pysyneet ennallaan tai hieman loiventuneet. Viime vuosina tuloerot Suomessa ovat jopa vähän supistuneet pääasiassa lamavuosien ansiosta. Tehdyn tutkimuksen mukaan viimeisin hallitus ei myöskään omilla päätöksillään heilauttanut tuloeroja suuntaan eikä toiseen.
Tuloeroja ei pidä jatkossakaan pyrkiä kasvattamaan. Suurilla tuloeroilla on monia huonoja vaikutuksia. Varsinkin, jos se tarkoittaa köyhimpien putoamista kelkasta. Eikä hyvä seuraa myöskään ylimmän kastin irtiotoista, mihin puuttumisesta puhemies Ben Zyskowicz on laajasti saanut kiitosta, ihan aiheesta.
Mutta kun mietitään keinoja, millä pitää erot kohtuullisina, kannattaa olla tarkkana. Ainakaan velaksi elely tai talouden pysähtyneisyys eivät tarjoa paremman elämän eväitä yhteiskunnan heikoimmille.