Onko kansainvälinen talouskriisi nostanut Tobinin verot, pörssiverot ja veroparatiisit entistä realistisemmiksi keskustelunaiheiksi?
Vaikea sanoa, mutta joitakin puheiden pidäkkeitä on poistunut.
Tähän asti kansainväliset markkinavoimat ovat olleet niin voimansa tunnossa, että kaikki tällaiset avaukset ovat saaneet täystyrmäyksen. Markkinat ovat voineet sanella ehtonsa heikoille kansallisvaltioille.
Nyt mahtavista mahtavimmatkin ovat polvillaan ja niiden valta kieltäytyä kaikesta on ainakin tilapäisesti vähentynyt.
Tilaa keskustelulle luo myös yleisen ilmapiirin muuttuminen suopeammaksi vapaiden pääomaliikkeiden rajoituksille.
Yhdysvalloissa hallinto on vaihtunut. Myös maailmalla leviävä protektionismi (joka ei todellakaan ole hyvä asia) saattaa nostattaa näitä ajatuksia.
Tärkein muutostekijä on kuitenkin kriisin myötä virinnyt pyrkimys kansainväliseen yhteistyöhön talouden virtojen ohjailussa. Se onkin välttämätön edellytys, jos jotain haluttaisiin tehdä.
MYÖNTEISTÄ on ollut viime aikoina sekä EU:n piirissä että Yhdysvaltojen hallinnossa noussut aktiivisuus veroparatiisien sulkemiseksi. Puheet ja julistukset voivat olla paljon tekoja suuremmat, mutta askel askeleelta veroparatiisit ovat joutuneet ahtaammalle.
Se on oikein terve piirre kaikkien maailman rehellisten veronmaksajien kannalta.
AJATUKSET pörssiverosta tai Tobinin verosta ovat samansuuntaisia. Toinen kohdistuisi osakekauppaan pörssissä, toinen valuuttakauppaan.
Verottaminen aina jarruttaa sitä toimintaa, johon se kohdistuu. Yleensä se on huono seuraus, esimerkiksi kohdistuessaan työntekoon. Pörssi- ja valuuttaverojen kannattajien mielestä jarruttava vaikutus olisi osin myös tavoiteltava seuraus.
Toinen verollepanon vaikutus on, että verotettava toiminta tulee kirjatuksi. Kolmas - vastakkainen - vaikutus on, että kun veroa kumminkin yritetään kiertää, syntyy uusia piilorakenteita.
Ja juuri niiden taloudellisten piilorakenteiden takia olemme nytkin tässä lirissä, missä ollaan. Hyvä tarkoitus voi pahimmillaan kääntyä itseään vastaan.
OLISI silti ihan tervettä käydä avoimesti keskustelua näistäkin verotuksen vaihtoehdoista ja punnita niiden plussia ja miinuksia.
Voi olla, että lopputulokset eivät maailmoja mullista. Valmius uusiin kansainvälisiin verorakenteisiin on todennäköisesti paljon pienempi elävässä elämässä kuin puheissa ja teorioissa. Ja vaikka todellista tahtoakin olisi, käytännön ratkaisut voivat osoittautua liian monimutkaisiksi.
Uusien verojen huono puoli yleensä on myös se, että ne rakennetaan vanhojen päälle. Harvemmin niin, että toisesta päästä vastaavasti kevennetään ja karsitaan.
Muun muassa nämä tekijät puhuvat uusia pörssi- ja valuuttaveroja vastaan.
Toisaalta jotkut tähän asti käytetyt argumentit ovat myös olleet aika köykäisiä. Tuskin matalalle säädetty pörssivero olisi sen pahempi kaupankäynnin este kuin korkealle asetetut välitysmaksutkaan.
Esimerkiksi Iso-Britanniassa vero on käytössä tälläkin hetkellä ja kauppa käy silti vilkkaasti Lontoon pörssissä. Toisaalta sama maa käy esimerkistä myös siltä osin, että veron ympäri on rakennettu taitavasti kiertoväyliä.
Siellä myös käydään keskustelua veron poistamisesta, kun sitä ei kilpailijamaissakaan ole.
Niin aina.