Arvoisa opetusministeri Jukka Gustafsson!
Sillä verukkeella, että jouduin joskus tuhat vuotta sitten kärsimään johtamassasi Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan hallituksessa loputtomia vänkäyksiä siitä, aloitetaanko tämän viikon julkilausuma Marxin sitaatilla, toveri Brezhnevin ylistyksellä vai pelkällä viittauksella Suomen ja Neuvostoliiton ikuiseen ystävyyteen…
…pyydän saada kannustaa sinua siinä, missä kukaan opetusministeri ei ole vielä tällä vuosituhannella onnistunut.
Jokainen heistä on rummut päristen luvannut poistaa korkeakouluopintojen alusta tulpan, joka viivyttää opintojen alkamista jopa vuosikaudet. Ja jokainen on tässä lupauksessaan yhtä surkeasti epäonnistunut.
Edelleen ylioppilaat pyörivät vuodesta toiseen hanttihommien, preppauskurssien ja työttömyystukien Bermudan kolmiossa, kun jatko-opintopaikkaa ei irtoa. Ihminen sopeutuu mihin vain, mutta tässä sopeutusvalmennuksessa ei ole mitään järkeä.
Nyt opintojen alkamista luvataan uuden hallituksen ohjelmassa nopeuttaa sillä, että jo opintopaikan saaneilla olisi valinnoissa (rajattu) oma kiintiönsä. Tarkoitus on, että toista tai ties kuinka monetta opintopaikkaa hakevat eivät kokonaan tukkisi tietä uusilta pyrkijöiltä.
En tiedä, onko tämä välttämättä tehokkain keino, mutta on se sentään jotakin. Pidä ihmeessä siitä kiinni, äläkä anna periksi!
Homma ei ole helppo. Edeltäjiesi kohtalo kertoo, että jostain syytä nämä hankkeet aina yritetään tavalla tai toisella torpedoida.
***
Vastassasi on kankea byrokratia ja monipolviset intrigit. Ja ennen kaikkea jo sisään päässeet opiskelijat itse.
Opiskelijoiden vastarinta on ymmärrettävää. Heidän näkökulmastaan sen valintajärjestelmän, joka on poiminut juuri heidät tuhansien joukosta, täytyy olla täydellinen, kun se on osunut niin oikeaan.
Ja tietenkin tämänhetkiset opiskelijat (ja heidän edustajansa opiskelijajärjestöissä) haluavat pitää itselleen väljän takaportin, jos nykyinen opintoala ei sattuisi miellyttämään. Uudet tulokkaat ovat heidän kilpailijoitaan, eivät kumppaneitaan.
Hesari tarjosi tästä asetelmasta loistavan esimerkin viime viikolla, kun se kertoi hallituksen suunnitelmasta. Johtavaksi asiantuntijaksi se oli kaivanut opiskelijan, joka ensi yrittämällä ei ollut hyvistä todistuksista huolimatta ihan päässyt lääkikseen. Oli sitten pyrkinyt ja päässyt toiselle alalle.
Seuraavanakaan kesänä taivaan portit eivät auenneet, mutta kun ensimmäisen vuoden opintoala ei oikein kiinnostanut, löytyi tilalle toinen. Ja kolmantena kesänä, eläköön, vihdoinkin lääkikseen!
***
Millä tahansa logiikalla olisi luullut, että tämän kokemuksen pohjalta hän olisi lämpimästi kannattanut uutta mallia. Sen avulla hän olisi voinut mahtua sinne lääkikseensä jo ensi yrittämällä.
Mutta sen sijaan hän kauhisteli ajatusta ja vakuutti, että hän ainakin silloin olisi pitänyt välivuoden ja toisen ja ties kuinka monennen, kunnes olisi ehkä viimein päässyt toivepaikkaansa.
Hyvä Jukka,
tämä lopussa kerrottu tarina sinulle ihan vain muistutukseksi, että ei kannata ottaa aina ihan vakavasti sitä (kaikkeen mahdolliseen kohdistuvaa) vastarintaa, jonka todennäköisesti saat opiskelijoiden suunnalta eteesi. He ovat ihan hyviä oman elämänsä asiantuntijoita, mutta koulutusjärjestelmästä puhuttaessa eivät aina näe metsää puilta, kun ovat itse sen keskellä.
terveisin
Antti Marttinen
TAMY:n hallituksen ex-jäsen
PS. Ministeritovereidesi kanssa voisitte myös pohtia, voisiko armeijan palvelusaikoja paremmin sopeuttaa opintojen lomaan ja aikatauluihin, etteivät myös ne turhaan hidastaisi nuorten miesten muutenkin kompuroivaa opintouraa.