Säästäväisen suomalaisen vaihtoehdot lisääntyvät ensi vuonna. Vapaaehtoisten eläkevakuutusten verokohtelu on laajenemassa niin, että se koskisi myös pankkitalletuksia, rahastosäästöjä ja suoria osakesijoituksia.
Se on erinomainen juttu, koska tähän asti mikään talouskriisi maailmassa ei ole johtunut liiasta säästäväisyydestä vaan velkaantumisesta ja yli varojen elämisestä. Näin on myös jatkossa.
***
Rehellisyyden nimissä on pakko todeta, ettei muutos ole säästäjän kannalta läheskään niin ruusuinen kuin sen vastustajat uskovat – tai uskottelevat.
Kun puhutaan säästämisen verotuesta, oikeasti sillä tarkoitetaan siirrettyä verotusta. Säästöön pannuista rahoista ei siis makseta heti veroa, kun ei niitä kerran saada käyttöönkään. Se on aika järkeenkäypä periaate.
Vero maksetaan sitten eläkeiässä, kun rahat oikeasti saadaan kouraan. Ei verotuki ole tämän kummempi. Silti moni arvostaa sitä niin, että se kannustaa säästämään. Hyvä niin.
Paljonko säästäjä aikanaan joutuu maksamaan veroa, riippuu pääomaverotuksen kehityksestä. Jos se tulevaisuudessa nousee, se vielä heikentää verotuen voimaa. Mutta kuka tietää, millaiset verot meillä on kahdenkymmenen vuoden kuluttua?
***
Vähennyskelpoisten säästöjen enimmäismäärä ei nouse. Yläraja pysyy 5000 eurossa per vuosi.
Sen sijaan nostamisen ehdot tiukkenevat entisestään. Ikärajat nousevat ja peliin tulee erikoinen rajoitus; säästöt saa nostaa eläkkeelläkin vain pieninä pätkinä kymmenen vuoden kuluessa.
Rajoitus on hölmö ja perustuu täydelliseen väärinkäsitykseen pitkäaikaissäästäjän mielenlaadusta. Ikään kuin ihminen, joka vuosikymmenet sitkeästi säästää eläkevuosia varten, tyrkkäisi rahansa heti palamaan, kun tilaisuus tulee.
Joskus tulee mieleen, että kunpa tekisikin niin ja nauttisi elämästään.
Todellisuudessa säästäväisyys on monella niin syvälle sieluun tatuoitu elämäntapa, että siitä on vaikea päästä irti, vaikka yrittäisi. Useimmat jatkavat sentinvenytystä eläkeiässä ihan vanhaan malliin. Siksi holhous on aivan turhaa.
***
Vaikka säästäjän taivaat eivät aukene, uudistuksessa on silti paljon hyvää.
Hienoa on se, että säästäjä saa nyt vaihtoehtoja. Se lisää palveluyritysten kilpailua. On nimittäin epäilty, että tähän asti eläkesäästäjän ”verotuki” on hulahtanut suoraan vakuutusyhtiöiden kuluihin. Epäily ei välttämättä ole pahasti pielessä.
Myönteistä on myös se, että suora osakesäästäminen on tulossa vaihtoehtojen piiriin. Suomen talouden kannalta on todella hienoa, jos tämä edes pikkuisen vahvistaa ja laajentaa täkäläisten pörssiyhtiöiden kotimaista omistuspohjaa.