Elämä ja yhteiskunnan toiminta on yhä monimutkaisempaa. Samaan aikaan kaipuu yksinkertaisiin maailmanselityksiin ei ole kadonnut minnekään, päinvastoin. Tänään tämä ristiriita korostuu perussuomalaisten huimassa nousussa.
Selvitysten mukaan kolme neljästä perussuomalaisten gallupkannattajasta on äänestänyt ennenkin. Eli kannattajat eivät ole ilmestyneet mistään Marsista. He ovat talloneet Suomen maaperää tähänkin asti, eivätkä heidän mielipiteensäkään ole suuremmin muuttuneet.
Tämä on hyvä huomata. ”Perussuomalaisesti” ajattelevia on tähänkin asti ollut iso joukko. He ovat vain äänestäneet muita puolueita; lähinnä keskustaa, demareita ja kokoomusta.
Puoluetoimintaa tuntevat ihmiset kyllä tunnistavat tämän porukan. Heidän äänensä ovat hyvin kelvanneet vaaleissa ja tuoneet oman puolueen kannatukseen muutaman prosenttiyksikön lisäpotkun.
Heihin on myös osattu vedota vaalikampanjoissa. Puolueiden likaisen työn osastot ovat kaivaneet esiin kokoelman katteettomia vaalilupauksia ja varsinkin pelotelleet kaikilla kamalilla muutoksilla, joihin toisten puolueiden ehdotukset johtaisivat.
Taustalla on väikkynyt lupaus paluusta jonnekin muistojen kultaamaahan, jota ei oikeasti ole koskaan ollut olemassakaan.
Pelko ja pelottelu ovatkin lopulta pitäneet porukan kasassa.
***
Nyt monien tapahtumien sarja on irrottanut nämä ihmiset vanhoista puoluesidoksistaan. Vaalirahaskandaalien vyörytys ja kaikkinainen kielteinen julkisuus on jatkunut koko vaalikauden. Eurooppa on talouslaman kourissa. Talouselämän johto on ahneuksissaan tarjonnut helpot ainekset katkeruudelle.
Mutta ei sekään ole riittävä syy puoluetaustoista irtoamiseen. Kautta aikojen puolueissa on osattu asettua siilipuolustukseen median iskuja vastaan, ja tyytymättömät soittivat korkeintaan kansanradioon.
Mutta nyt nämä ihmiset, joita yhdistää ainakin sitkeä herra- ja hurriviha sekä konservatiiviset elämänarvot, ovat löytäneet toisensa yli puoluerajojen, ensin erilaisista uusista verkkofoorumeista ja iltapäivälehdistä.
Ehkä ratkaisevan sysäyksen voiman tunnetta on kuitenkin tarjonnut se, kuinka helppoa on ollut vallata myös perinteiset valtamediat; hesarit, maikkarit, kauppalehdet ja muut.
Niiden verkkosivuilla huuhaa ja tietämättömyys ovat nousseet kukoistukseensa, kun uutiset, faktat ja nimimerkin takaa lauottu hölynpöly on asetettu aivan tasaveroiseen asemaan.
Jos uutisessa on kerrottu, että maapallo on pyöreä, perään ilmestyy salamannopeasti tusina kommentteja, joissa tämä kiistetään.
”Pelkkää valetta… hyväosaisen eliitin selityksiä… toimittaja on suoltanut taas täyttä p****aa… katsokaa ympärille, tasamaatahan täällä on… tosi ylimielinen väite… ei köyhillä ole varaa pyöreään maapalloon… vale, emävale, tutkimus… porvarien propagandaa… yritetään harhauttaa suurta yleisöä… vihreää huijausta… kyllä kansa tietää paremmin!
Sillä tyhmyyden ja tietämättömyyden levittäminen ei ole rikollista. Myös valehteleminen nauttii sananvapauden suojaa. Moderaattoriarmeijat ovat vyöryn keskellä voimattomia. Eihän tapahdu mitään laitonta.
Pyöreän maapallon kannattajat sulkevat raivon alla peloissaan silmänsä, kieltäytyvät lukemasta ja työntävät neuvottomina päänsä pensaaseen.
Olisikohan sama tapahtunut joskus ennenkin, vuosikymmeniä sitten?
Antti Marttinen