Tuttavani nuljautti nilkkansa ja sai pitkän sairausloman. ”Mitä ihmettä, enhän minä nilkalla ajattele. En puhu enkä kirjoita”, hän puhkui työintoa.
”Pidä lomasi vain. Se on oikeus ja saavutettu etu”, ystävät muistuttivat.
Terveys ja työkyky ei ole mikään helppo ja yksiselitteinen juttu tämän päivän työelämässä, jossa moni hoitelee työasioita kotisohvalla läppäri sylissä tai kännykkä kourassa.
Eikö se sujuisi myös nilkka paketissa?
***
Ajattelu sairauslomasta työsuhteeseen liittyvänä luontaisetuna lienee viety pisimmälle Ruotsissa, jossa lomaedut opittiin hyödyntämään siitä riippumatta, oliko vaivoja tai ei. Viime aikoina sielläkin on yritetty päästä maan tavasta eroon.
Toisaalta aivan aiheellisesti kannetaan huolta myös siitä, ryömiikö työnantaja kohta seuraksi sairaalavuoteeseenkin, jos työntekijät eivät osaa pitää oikeuksistaan kiinni.
Rajanveto ei ole helppoa, varsinkin kun harva enää oikeasti työskentelee siellä sorvin ääressä.
***
Hiljattain julkistetun ”Työkunnossa” –raportin mukaan vuosittain viisi miljoonaa työpäivää jää tekemättä lihas-, nivel- ja selkävaivojen takia. Tuki- ja liikuntaelinten vaivat aiheuttavat kolmanneksen suomalaisten sairauslomista.
Kaikki, mitä voidaan tehdä näiden – tai mielenterveyden - vaivojen ennalta ehkäisemiseksi, on inhimillisesti parasta ja taloudellisesti edullisinta. Terveysongelmien ennaltaehkäisyn myös kansanedustajaehdokkaat nostivat ykkösasiaksi, kun Taloustaito kyseli heiltä viime vaalien alla parhaita säästökeinoja.
Valitettavasti ennaltaehkäisy ei yleensä ole lakisääteistä.
Siksi siitä tingitään ensimmäisenä, kun taantuma iskee ja rahat käyvät tiukalle. Niin käy myös nyt. Lasku maksetaan sitten moninkertaisena jälkikäteen.
***
Helpoimmin yhteinen näkemys muodostuu siitä, että nopeutetaan hoitoon ja toimenpiteisiin pääsyä. Siitä hyötyy sairas itse, työnantaja ja koko yhteiskunta. Ynnä ne työkaverit, joiden niskoille sairastuneen työt yleensä ilman korvausta sälytetään.
Toisaalta sekin vaatii voimavaroja. Jo nykyisellään kansainvälisissä selvityksissä Suomea arvostellaan siitä, että meillä on ihan liian hyvä työterveyshuolto. Suo siellä, vetelä täällä.
Monin verroin vaikeampi juttu on sitten toipumisaika. Selvää on, että työkyky ei ole on/off -tyyppisesti joko sataprosenttinen tai olematon. Yleensä se on asteittain muuttuvasti jotain siltä väliltä.
Mitä tehdä? Tämän päivän työelämään sovitettu viisaus olisi nyt kullanarvoista. Sen pitäisi tukeutua kannustavuuteen. Lisää hiostamalla mennään ojasta allikkoon.
***
Terve ja laadukas työelämä on esillä myös niissä työryhmissä, joissa mietitään keinoja eläkeiän nostamiseksi.
Tavoitteena on saada lisää terveitä työvuosia. Niitä on pakkokin saada, jos haluamme tulevaisuudessa säilyttää toivotun eläketason.
Yksi viisaus piilee siinä, että pitkälle sairauslomalle joutuvaa ei saisi jättää oman onnensa nojaan. Jos jätetään, se on varmin tie työkyvyttömyyseläkkeelle.
Työpaikoilla pitäisikin olla näiden tilanteiden varalta ennalta sovitut toimintatavat. Kuka pitää yhteyttä ja milloin? Ei ahdistella, vaan tasoitetaan yhdessä tietä takaisin töihin.