Vielä pari vuotta sitten sanalla työura oli hienosteleva kaiku; menestystä, uraputkea ja vaikutusvaltaa. Nyt työurista ja varsinkin niiden pidentämisestä on tehty kansakunnan pelastusrengas.
Pituuden ohella pitäisi silti paljon enemmän puhua myös paksuudesta. Siitä että töitä tehdään fiksummin, siis ollaan tuottavampia. Ja toisaalta siitä, että mahdollisimman moni työikäinen ylipäätään olisi terveenä töissä.
Näinhän ei nyt ole. Vuoden 2007 lopussa oli pelkästään ”mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden” takia 115 302 suomalaista työkyvyttömyyseläkkeellä. Kasvava osuus tästä porukasta on nuoria ja eläkkeellä masennuksen takia.
***
Päätös työkyvyttömyyseläkkeestä on nuorelle ihmiselle käytännössä useimmiten elinkautinen tuomio.
Vaikka eläkepäätöksen saajalle se onkin vapauttava ja tarjoaa helpotuksen opiskelun ja työelämän paineista, siinä ei ole tippaakaan kadehtimista. Loppuelämän toimeentulo on yleensä hyvin niukka, eivätkä eläkepäätöksen aiheuttaneet ongelmat sillä katoa mihinkään.
***
Suomessa eläkelinjoista päättävät käytännössä työmarkkinajärjestöt, jotka edustavat eläkkeiden maksajia. Onkin ymmärrettävää, että komiteoissa ja työryhmissä on keskitytty jauhamaan siitä, miten työelämä saataisiin vähemmän masentavaksi.
Tottakai, kun mukanaolijoiden asiantuntemus painottuu juuri siihen kolmannekseen vuorokaudesta (tai viidennekseen vuodesta), joka ollaan töissä.
Ja kyllä työelämän sisällössä onkin paljon kehittämistä. Hyvä että pulmia on perattu esiin ja toivottavasti myös ratkotaan.
***
Mutta jokin tässä ei oikein mene kohdalleen. Ainakin, kun puhutaan nuorten masennuseläkkeistä.
Nythän lähdetään siitä, että juuri työnteko olisi se suuri pöpö ja ongelmien aiheuttaja. Mutta harva nuori kai työnteosta ehtii sairastua, vaan pikemminkin muusta syystä sairastuttuaan ei pysty tekemään töitä - tai opiskelemaan.
Vaikka elo työpaikalla rasvattaisiin millaiseen huippukuntoon; vaikka pomot heittäisivät kuperkeikkaa ja työkaverit kaikki taiottaisiin mukaviksi ja kannustaviksi, ei se välttämättä pysty paikkaamaan sitä, jos muu elämä – vapaa-aika, terveys, opinnot, elämäntavat tai ihmissuhteet - on pielessä. Tai jos suurin työongelma on sinne töihin pääsy.
Työuran ehtoopuolella tilanne on toinen ja työelämään liittyvillä ratkaisuilla on paljon suurempi paino.
Jos nuorten masennukseen haetaan vakavissaan yhteiskunnallisia lääkkeitä, jotkut komiteat voisivat paneutua myös työelämän ulkopuolisiin asioihin. Silti työelämäkin voisi parhaimmillaan olla yksi osa ratkaisua. Joustavampi. Erilaisuutta sietävä. Arkisen turvallinen. Ja ylipäätään saavutettavissa.