Suuri osa verkon yleisten keskustelupalstojen sisällöstä on huutoäänestystä ja joutavaa jorinaa. Ja sitten on vielä se osuus, mikä on täyttä roskaa.
Seassa on helmiä ja mielenkiintoisia näkökulmia, mutta piilossa kuin neulat heinäsuovassa. Aikansa voi viettää paremminkin kuin etsimällä niitä satojen jätösten keskeltä.
Toisaalta mitä kapeamman alueen tai harrastajapiirin keskusteluryhmiin tai blogeihin mennään, sitä terävämpää mielipiteenvaihtoa siellä käydään. Sanomista, osaamista ja mielipiteitä siis riittää, mutta varsinkin yhteiskunnallinen keskustelu hukkuu jonnekin marginaaleihin tai ammattitykittäjien raivonpurkausten jalkoihin.
Tämä on sääli, sillä verkko sinänsä on aivan loistava paikka keskustelulle.
MITÄ tehdä? Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen on käyttänyt aiheesta useampia puheenvuoroja, ja siellä täällä on näkynyt muitakin pohdintoja.
Ongelmaa on vain lähdetty ratkomaan ihan väärästä päästä. On pohdittu laillisuusvalvontaa ja rajoituksia, joilla estää ja poistaa pahimmat törkeydet. On törmätty sananvapauteen ja verkon äärettömyyteen, jossa mitä tahansa rajoitusta on helppo kiertää.
Sitten on turhauduttu. Eletään sitten tämän paskan keskellä, kun ei muuta voida.
EHKÄ kannattaisi palata alkulähteille ja miettiä niitä iänikuisia sanomalehtien yleisönosastoja. Tiedän, tällainen kuulostaa kauhean vanhanaikaiselta. Vähän kuin telkkarin Frasier yrittäisi sormi pystyssä tyrkyttää shamppanjaa kuohujuomaksi jalkapallohuligaanien polttaribileisiin.
Eihän sieltä homeisista ja paperinmakuisista kätköistä voi löytyä mitään oppia upeaan verkkoaikaamme? Jos kuitenkin yrittäisi?
Nimittäin laadusta kiinni pitävissä sanomalehdissä ei yleisönosastoissa ikinä ole julkaistu kuin murto-osa siitä, mitä toimituksiin on tarjottu. Eikä syy siihen ole ollut pelkästään tekninen, siis että painopinta ei riitä.
Päinvastoin. Hyvin toimitettu laadukas keskustelupalsta on ollut lehden ylpeys, esimerkiksi Hesarissa. Palstan toimittaminen on ollut lukijoiden palvelua, journalismia. Miksi tämä muka ei olisi mahdollista entistä joustavampana ja nopearytmisempänä myös verkossa?
VERKOSSA on nyt valtava määrä reviirinmerkintäpalstoja, joissa kuka tahansa voi käydä laskemassa omat kikkanansa ja keltaiset lirkkinsä ja heti tarkistaa, että sinne se minun neronleimaukseni ilmestyi. Siitä saivat taas kaikki typerykset ja tolvanat!
Ne ovat tulleet jäädäkseen. Niissä toteutuu proletariaatin diktatuuri koko komeudessaan. Suosio on suuri ja mediayhtiötkin tarvitsevat niiden kävijälukuja epätoivoisessa taistelussaan verkkomainostajien sieluista.
Mutta luulisi sekaan sopivan sinne tänne myös toisenlaisia keskustelupalstoja. Niissä esiinnytään omalla nimellä ja moderaattorin tehtävänä on edistää hyvää mielipiteenvaihtoa. Eikä vain poliisina vaania kaikkein rikollisinta ainesta, josta julkaisija voi joutua vastuuseen.
Tässä olisi haastetta alkajaisiksi vaikka Hesarille. Ei kai tämä sentään Ylen julkisen palvelun niskoille kuulu?