Jos uusi hallitus halutaan rakentaa sinipunan ja perussuomalaisten varaan, hanke tuskin kaatuu veroihin. Monet muut asiat ovat paljon vaikeampia.
Kun kuohuvat on juotu ja toisaalla murheet murehdittu, alkaa politiikan arki. Monet kommentoijat ovat tarjonneet hallituspohjaksi kolmea suurta, ehkä vielä RKP:lla höystettynä. Jyrki Kataisen I hallituksen valtiovarainministerinä olisi Jutta Urpilainen ja Timo Soini toivepaikassaan työ- ja elinkeinoministerinä.
Näin ainakin perinteisen suuruusjärjestyksen mukaan ja sillä ajatuksella, että puoluejohtajat asettuvat tosimielellä ratkaisutehtäviin.
***
Millainen verolinja tällaisen hallituksen ohjelmaan kirjataan?
Sitä voi hahmotella puolueiden vaaliohjelmien pohjalta. Kokoomukselle verokysymykset ovat isoja asioita. Demareilla on omat kynnyskysymyksensä, mutta perussuomalaisten linja on varsin joustava. Heille muut asiat ovat tärkeämpiä.
Hallitus tuskin ryhtyisi aktiivisesti kiristämään tuloveroja. Mahdolliset kevennykset lähtisivät jostain ”pieni- ja keskituloisia painottaen” –muotoiluista.
Vastaavasti pääomaverot kiristyisivät 30 prosentin tienoille. Lisäksi niihin tulisi vähän korkeampi porras, jotta demarit voivat sanoa torjuneensa tasaverokehityksen ja tuoneensa progression pääomatuloihin. Tämä riittää hyvin myös perussuomalaisille.
Siinä sivussa voisi progression vahvistamisen piikkiin mennä myös pienimpien osinkojen verottomuus. Tai sitten ei.
Näistä ei kyllä heru paljoakaan lisätuloa valtion kassaan, koska prosenttien korotuksilla on taipumus lisätä kiinnostusta myös verosuunnitteluun.
***
Tällainen hallituspohja tuskin sitoutuu suurempiin yhteisöveron alennuksiin. Sen sijaan se kokoomuksen vaatimuksesta ainakin pyrkii siihen suuntaan.
Listaamattomien yhtiöiden osingoista on vaikea arvuutella yhtään mitään muuta kuin että ne todennäköisesti jonkin verran kiristyvät.
Alkoholi- ja tupakkaverot noussevat jonkin verran, mutta verotuottoja tästä tuskin paljoa kertyy. Päinvastoin, asiantuntijat arvioivat, että korotukset heijastuvat kulutukseen niin, että verotuotot voivat jäädä jopa ennalleen.
Demarien ja perussuomalaisten ei-listalla ovat kaikki verotuotoltaan merkittävät kulutusverojen korotukset. Siis ennen kaikkea arvonlisävero ja energiaverot. Niihin kuitenkin palataan viimeistään siinä vaiheessa neuvotteluja, kun huomataan, ettei rahaa voi taikoa tyhjästä.
Ilman lisätuloja ei lunasteta menolupauksia eikä myöskään pysäytetä velkaantumista. Jossain vaiheessa neuvotteluja kumppanit tulevatkin vihjaamaan kokoomukselle, että ”voisitteko ystävällisesti pakottaa meidät alvin korotuksiin.”
Jotta tästä saadaan kaikille siedettävä kompromissi, korotus jää ehkä prosenttiyksikköön ja jotkut alennetut verokannat voivat jäädä ennalleen.
Pieniä lisätuloja haalitaan sitten ehkä suurista perinnöistä ja windfall-verosta sekä asuntolainojen korkovähennystä ja kotitalousvähennystä hieman viilaamalla.
Entä RKP? Se kirjaa torjuntavoitokseen, että säätiöitä ei ryhdytä verottamaan Soinin uhkailuista huolimatta.
Antti Marttinen
Tästä aiheesta:
Verot uusiksi - mutta milloin?
Miksi ihmeessä viinaa verotetaan?
Tervetuloa progressiiviselle 2000-luvulle