Onko suomalaisella oikeus nauttia elämästään? Kyllä on, mutta vasta eläkeiässä. Tähän pitää saada muutos.
Tämä tuli mieleen, kun kahlasin läpi Taloustaidon lukijaraatilaisten mielipiteitä sopivasta eläkeikärajasta. Yli viidensadan vastaajan kommenteista pistivät silmään elämän kääntöpuolet; ensin kärsitään työelämässä, jotta sitten aikanaan päästään (kuviteltuun?) eläkeläisten onnelaan.
”Pääsisi vielä nauttimaan eläkepäivistä… että eläkepäivistä voisi vielä nauttia… ehtisi vielä nauttia eläkevuosistaan… aika nauttia… ehtii nauttia elämästä melko terveenä… tulee olla oikeus myös nauttia… jotta ehtisi nauttia ansaitusta eläkkeestä…”
Vähän niin kuin pala nautintojen taivaasta olisi valunut kuoleman porttien tälle puolelle, mutta siihen olisi oikeus tarttua vasta eläkkeellä. Tämä hieman kärjistäen.
Ja ettei silti totuus unohtuisi, ei työ kaikille ole aina kärsimystä: ”Olen edelleen työelämän syrjässä kiinni, vaikka olen 72-vuotias. Jos olosuhteet ovat sopivat, työnteko virkistää. Ei tarvitse tehdä sudokuja pitääkseen aivonsa kunnossa.”
***
Tässä työhelvetin ja eläketaivaan kahtiajaossa yhdistyy monta juttua. Yhtenä varmasti viime vuosien keskusteluilmapiiri, jossa työelämää mollataan mennen tullen, aiheesta ja aiheetta.
Tietysti myös meidän suomalaisten tapa lykätä elämän haaveet aina jonnekin tuonnemmaksi. Sitten kun lapset on kasvaneet, sitten kun asuntolaina on maksettu, sitten kun päästään eläkkeelle…
Tottahan taustalla on myös vankka todellisuus. Töitä tehdään aika pakkotahtisesti vuodet täyteen, ja sitten se yhtenä päivänä loppuu kokonaan. Helvetti ja taivas.
***
Miten tätä jyrkkää jakoa voisi vähän lieventää ja tuoda palan taivaasta vielä tänne työelämän puolellekin? Pitäen tietysti mielessä vaatimukset työurien pidentämisestä ja eläkejärjestelmän kestävyydestä.
Voisiko sieltä tulevalta eläkeajalta ”ostaa” itselleen vähän vapaa-aikaa (siitähän eläkkeellä nautitaan) jo viimeisille työvuosille? Joko yksi yhteen vaihtona tai vaikka vähän huonommalla vaihtosuhteella, jos järjestelmän kestävyys sitä vaatii.
Siis vaikka näin. Tietyn iän täytettyään (esimerkiksi 58-60 vuotta) olisi oikeus ”ostaa” itseltään 1-2 eläkekuukautta per vuosi nautittavaksi etukäteen. Niiltä kuukausilta korvaus oli tulevan eläkkeen suuruinen – hyvää valmentautumista eläkeajan tulotasoon sekin.
Jos ostaisit viitenä viimeisenä työvuotena kunakin kuukauden ylimääräistä vapaata, eläkeikäsi siirtyisi vastaavasti 63 vuodesta eteenpäin. Joko samat viisi kuukautta tai huonommalla vaihtosuhteella vähän enemmän. Asiantuntijat miettikööt yksityiskohdat.
***
Mitä tästä seuraisi?
Työnantajalta se edellyttäisi vähän järjestelyjä, mutta toisaalta säästyisi kuluja, kun työntekijä olisi 1-2 kuukautta vuodessa ”eläkkeellä”. Se pudottaisi ikääntyvän työntekijän vuotuisia palkkakuluja kymmenillä prosenteilla ja olisi kelpo kannuste pitää heidät leivissä – sitäkin on monissa eläkepuheenvuoroissa toivottu.
Työntekijä jaksaisi paremmin töissä, kun saisi palan taivaasta nautittavaksi (lomailua, lukemista, golfia, lastenlapsia... mitä niihin eläkehaaveisiin aina kuuluukaan) jo etukäteen. Tästä olisi etua virkeämpänä työpanoksena myös työnantajalle. Työkyvyn heikentyessä tämä saattaisi riittää monelle työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumisen sijasta.
Eläkejärjestelmä hyötyisi siitä, että tämän tuloksena ihmiset jaksaisivat työelämässä pitempään. Eläkkeelle pääsyn taivaallinen houkutuskin vähän arkistuisi, kun kiellettyä hedelmää - ja tulevaa tulotasoa - pääsisi maistelemaan jo etukäteen.
Eläkkeelle siirtymiseen tulisi kaivattua joustoa, ilman lisäkustannuksia. Veikkaan, että tämä malli vähentäisi kustannuspaineita. Vapaaehtoisesti, ilman pakkoa.
Järjestelmä voisi toimia joko osa-aikaeläkkeen rinnalla tai sen sijasta.
***
Ajatus on niin yksinkertainen (ja hyvä!), että se ei voi olla uusi. Todennäköisesti se on käsitelty Jukka Rantalan eläketyöryhmässä ja haudattu kaikessa hiljaisuudessa ilman kunnialaukauksia.
Voi olla, että siinä on sisäänrakennettu laskuvirhe. Yksinkertaisissa oivalluksissa jää usein joku oleellinen tekijä huomaamatta. Mutta mikä?
Kertokaa ihmeessä, eläkeasiantuntijat, miksi ette ole jo aikoja sitten toteuttaneet mainiota mallia?
Antti Marttinen
Katso myös:
Eläkkeen ikäraja 63 ei muutu
Puhutaanko työuran paksuudesta?
Jaskasta tuli vapaaherra