Kannatan lämpimästi työurien pidentämistä molemmista päistä.
Eniten olisi kirveellä töitä siellä alkupäässä. Opintojen aloitus viivästyy, opinnot venyvät, ahkeraa opiskelijaa ei kannusteta millään tavoin. Opetusministerit vaihtuvat ja peukalot pyörivät.
Jos opintojärjestelmää olisi uudistettu yhtä riuskasti kuin eläkepäätä, tilanne olisi tänä päivänä aivan toisenlainen.
EI SILTI, että loppusuoran ratkaisutkaan olisivat vielä täydellisiä. Aina voi parantaa.
Itse en lainkaan kummeksu sitä, että Matti Vanhanen kertoo ratkaisseensa maailmankaikkeuden eläkearvoituksen Rukan hiihtolenkillä. Itsekin olen huomannut, että lenkillä mieleen juolahtaa joskus mitä huimimpia ideoita.
Veikkaan, että neronleimaus on iskenyt pääministeriin joko Vuosselia tai Kuontivaaraa kiertäessä. Niillä reiteillä nimittäin riittää tarvottavaksi tasamaata, jolloin ajatus parhaiten pääsee vapaasti liitämään. Tai ehkä sittenkin Rukajärven suunnalla?
Aivan vakavastikin ottaen, lenkillä raikkaassa ilmassa on keksitty varmasti monta luovaa ideaa enemmän kuin tunkkaisissa kokoussaleissa.
Kun nyt räyhäkkään riidan jälkeen osapuolet varovasti hapuilevat uutta keskusteluyhteyttä, tämän voisi pitää mielessä. Eläkeratkaisuja voisi yhdessä pohtia vaikka juoksuneuvotteluissa. Niin että kukaan ei pääse takaisin saunalle ennen kuin asioissa on edetty.
Niin, saunassahan ne suuret ratkaisut tosiaan ennen muinoin tehtiin, alastomana. Sittemmin on monet kerrat koetettu kasvattaa luovuutta myös valvomalla mahdollisimman monta yötä peräkkäin.
Joten onko se hölkkäpalaveri näihin verrattuna mikään kumma ajatus?
KANSAINVÄLISILLÄ rahoitusmarkkinoilla Vanhasen 65/70 –idea varmasti säväyttää. Ja sinne se on aivan ilmeisesti suunnattukin.
Siellä pientä Suomea katsotaan kaukaa, ikään kuin kaukoputkella nurinpäin. Sieltä katsoen kaikki monimutkaisempi on yhtä mössöä.
Yksinkertaisille tarkkailijoille pitää olla yksinkertaisia ratkaisuja. Tämä 65/70 –malli totisesti on sellainen.
Vanhanen lienee ammentanut idealleen oppia EU-kokouksista. Hän on kadehtien joutunut toteamaan, kuinka monissa maissa osataan lakaista ongelmat maton alle dramaattisten julistusten saattamana.
Miksei siis joskus meilläkin. On siinä EU-kollegoilla ihmettelemistä, kuinka hupsista vain Suomessa ihmiset jäävät kaksi vuotta vanhempina eläkkeelle…
ELÄVÄSSÄ elämässä useimmille meistä on käytännössä aivan se ja sama, mikä on papereihin raapustettu virallinen eläkeikä. Suurin osa menee, pääsee tai joutuu joka tapauksessa eläkkeelle ennen säädettyä ikää.
Joko omat voimat loppuvat tai sitten työnantaja tunkee ties mihin putkeen tai viemäriin.
63 vuoden joustava eläkeikä on nyt jossain määrin toiminut kuin aasin nenän eteen viritetty porkkana, joka ainakin osan on houkutellut jatkamaan töissä pitempään.
Uudessa mallissa porkkana olisi paljon pitemmän kepin päässä. Tuhannen euron kysymys on, mitä aasi siitä ajattelee.
IKÄNSÄ eläkeasioiden kanssa painineiden asiantuntijoiden mielestä Vanhasen 65/70 –malli on vähän kuin vanhojen tarinoiden neuvostoliittolaisen teknologian huippukehitelmä; sauvasuristin.
Vehje oli muuten ihan hyvä, mutta siitä puuttui sauva – eikä se myöskään surissut.
Eli Vanhasen tapauksessa epäillään, että hänen mallinsa a) ei pidennä eläkeikää ja b) ei säästä rahaa. Muuten ihan hyvä.
Joku voisi pitää kolmantena ongelmana sitä, että esitetty ratkaisu ei millään tavoin koske esimerkiksi Mauri Pekkarista, 61, Liisa Hyssälää, 60 tai heidän ikätovereitaan.
Mutta tämähän ei ole uutinen. Suuria ikäluokkia eivät ole koskeneet myöskään työmarkkinoilla solmitut eläkesopimukset, joten miksi tämäkään malli.
Ja niin. Eipä taida eläkeratkaisut kirpaista kovin kipeästi kansanedustajia yleensäkään. Iästä riippumatta.