En edes yritä veikkailla, miltä Suomen ja Euroopan talous näyttää viikon kuluttua. Viikko on tämän ajan taloudessa ikuisuus.
Eilen pörssissä oli vaihteeksi ollut 5 prosentin nousupäivä. Ihan ilman mitään erityistä syytä. Huomenna voidaan taas singahdella mihin suuntaan tahansa.
Kaikki tuijottavat nyt silmänsä sokeiksi EU-maiden päättäjiin. Heihin liittyen huhukin on järisyttävä uutinen. Isot tapahtumat muualla maailmassa tuskin väräyttävät viisareita.
***
Usko ja luottamus – tai lähinnä sen puute – keinuttavat nyt Euraasian mannerlaattaa. Reaalitalouden tosiasioilla on kovin vähän merkitystä.
Taustalla on kuitenkin yksi kova fakta. Perinteiset teollisuusmaat ovat kautta linjan ylivelkaantuneet. Ratkaiseva kynnys ylitettiin viimeistään edellisen talouskriisin elvytyksessä.
Raskaasti velkaantuneet ovat kautta aikojen olleet koronkiskurien armoilla, oli sitten kyse yksityisistä ihmisistä, yrityksistä tai kuten nyt valtioista.
Velkaantumalla valtiot ovat ajautuneet markkinavoimien pyöritettäviksi. Valittaminen ja kiukuttelu ei auta, vaikka meno tuntuisi kuinka hullulta. Markkinavoimat eivät aina ole oikeassa. Mutta niiden vaikutus ei tippaakaan vähene, vaikka ne olisivat väärässä.
***
Markkinavoimia on monenlaisia. Mahtavin niistä juuri nyt on Kiinan valtion sijoitusrahasto CIC, jonka vallankäytössä yhdistyvät maan taloudelliset ja poliittiset intressit. Pörssikaupasta valtaosaa pyörittävät automaattiset robotit.
Siihen väliin mahtuu kaikenlaista. Täysin epäjohdonmukaista poukkoilua ja myös häikäilemätöntä peliä, jossa pyritään saamaan hyötyä horjuttamalla eri euromaiden talouksia.
Suurta viisautta ei tarvita sen veikkailuun, että huonosti käy joka tapauksessa. Kaikkein pahimmatkin vaihtoehdot ovat lyhyessä ajassa tulleet aivan mahdollisiksi.
Vaikka jostain löytyisivät keinot syöksykierteen oikaisemiseksi, muutos ei tapahdu hetkessä. Edessä on parhaassakin tapauksessa pitkä hitaan kehityksen kausi.
***
Samalla, kun murehdimme suuren maailman talousongelmia, löytyy myös asioita, joita pystymme aika varmasti ennustamaan viikon, kuukauden tai jopa vuoden päähän.
Seuraavan viikon kuluessa suurin osa työssäkäyvistä säilyttää työpaikkansa. Eläkeläisillä on tutut turvalliset eläkkeensä ja niihin tiedossa kuukauden kuluttua mukava 3,6 prosentin korotus.
Useimmilla on edelleen katto päänsä päällä. Pääosa on terveitä ja sairaatkin saavat hoitoa – jopa ihan oikeilta lääkäreiltä.
Koululaiset käyvät koulua ja opettajat opettavat. Joulupukki valmistautuu raahaamaan taas raskaita säkillisiä suomalaisiin koteihin.
Tämäkin on tärkeä osa todellisuutta, jonka keskellä elämme.
ANTTI MARTTINEN
lue myös:
Kiinalaisilla ehdoilla
Sijoittajavastuun paikka