Talouden kasvu on huono päämäärä ja bruttokansantuote kerrassaan kehno hyvinvoinnin mittari. Onnellisuus löytyy toisaalta.
Tämä terveesti politiikan valtavirtaa kyseenalaistava ajattelu pulpahtaa aina silloin tällöin keskusteluun. Nyt ajatushautomo Demos on tehnyt WWF:n tilauksesta Onnellisuuspoliittisen manifestin, joka sisältää 15 käytännön politiikkaan suunnattua ehdotusta onnellisuuden lisäämiseksi.
Julistuksen perustana on se, että ihmisten lasketaan käyttävän kuluvana vuonna luonnonvaroja noin 1,5 kertaa yli maapallon kestävän kantokyvyn.
Manifestissa todetaan, että ympäristöä kuormittava talouskasvu ei tällä vauhdilla enää lisää hyvinvointia, vaan se syö tulevien sukupolvien luonnonvarat. Siksi hyvinvoinnin mittarit pitäisikin pohtia uusiksi ja bkt ainakin kärrätä mittareiden ongelmajätelaitokselle.
***
Olen vahvasti samaa mieltä siitä, että talousmittareilla on ajattelussamme ja varsinkin käytännön politiikassa liian suuri valta. On helppo löytää esimerkkejä onnellisista asioista – alkaen vaikka rakkaudesta - joita bkt ei lainkaan mittaa. Ja vastaavasti ikävyyksistä, jotka vain kasvattavat bkt:ta, kun ensin tehdään tuhoja ja sitten korjataan jälkiä.
Siihenkin manifestin keskeiseen ajatukseen on helppo yhtyä, että oravanpyörässä juokseminen ei tietyn perustason jälkeen kohenna henkilökohtaisen onnellisuuden tasoa.
Onnellisuuspolitiikkaa siis tarvitaan.
***
Hitaamman elämän onnellisuusajattelussa on kuitenkin vielä yksi pieni ratkaisematon ongelma.
Yleensä ”hullu paljon työtä tekee” –ajattelu saa riemastuneimman vastaanoton juuri niiltä, jotka toisaalta lämpimimmin arvostavat myös hyviä julkisia palveluja ja yhteisvastuuta; kouluja, kirjastoja, opintotukea, työttömyysturvaa, päivähoitoa, lapsilisiä, vanhuspalveluita…
Ikävä todeta, mutta valitettavasti juuri bkt:lla mitattava työnteko ja taloudellinen toiminta on tähän asti ollut ainoa tapa tuottaa niitä verotuloja, joilla tämä hyvinvoinnin julkinen osuus kustannetaan. Ja on sitä vastakin.
Eli jos sinä ja minä päätämme vähän hellittää työntekoa ja nauttia sen sijaan virikkeellisestä vapaa-ajasta ja kauniista luonnosta, oma onnellisuutemme voi siitä hyvinkin kasvaa. Samalla kuitenkin julkiselle hyvinvoinnille suorittamamme taksvärkki alkaa kuihtua.
Itse asiassa julkisen sektorin toimintakyky on yhteiskunnassamme kaikkein voimakkaimmin riippuvainen jatkuvasta taloudellisesta kasvusta, pakkotahtisesta työstä ja kiivaasta kuluttamisesta.
***
Jätin tarkoituksella hyvinvointipalvelujen listasta sairaanhoidon pois. Siinä kohdalla Demos nimittäin vähintään rivien välissä ilmaisee, että sairaanhoitoon hassattuja rahoja pitäisi vähentää, kunhan vain kunnon elämäntavoilla tuotamme enemmän terveyttä ja hoitotestamentilla kuitataan loput.
Muita onnellisemman elämisen nimissä karsittavia bkt-palveluita tai tukia en sen sijaan ensi silmäyksellä löytänyt Demoksen manifestista. Niitäkin pitäisi tällaisessa julistuksessa pohtia. Talouskasvun ja julkisten palvelujen noidankehä on vaikea yhtälö, jonka ratkaiseminen voisi olla vaikka kunnianhimoisen ajatushautomon seuraava haaste.
***
Tutustukaa ihmeessä onnellisuusmanifestiin. Se antaa paljon parempaa ajattelemisen aihetta kuin päivästä toiseen medioissa pyörivä politiikan henkilösirkus.