Elokuussa 2008 energian, ruuan ja raaka-aineiden hinnat hipoivat pilviä. Kirjoitin silloin, että kyse on pitempiaikaisesta trendistä. Hinnat voivat toki välillä sahata suuntaan ja toiseen, mutta perussuunta on ylöspäin.
Arvelin, että tällä on vaikutuksensa myös inflaatioon. Kun siihen asti globalisaatio oli toiminut lähinnä hintajarruna tuotannon siirtyessä aina vain halvempiin maihin, kehitys olisi kääntymässä toiseen suuntaan.
”Entiset köyhät maat alkavat vaurastua, ja sielläkin väki ponnistelee paremman elintasonsa puolesta. Elintason myötä myös kulutustavaroiden kysyntä kasvaa ja sekin nostaa hintoja.”
”Jos globalisaatiolla on ollut hintatasoa hillitsevä vaikutus, se laimentuu ja voi kääntyä jopa päinvastaiseksi”, yritin kiteyttää.
Arvatkaa, kuinka nololta tuntui, kun vain kuukautta myöhemmin alkanut finanssikriisi vei kaiken pohjan tällaisilta taivasteluilta. Hinnat syöksyivät alamäkeen ja huolenaiheeksi nousi pikemminkin arvojen romahdus kuin inflaatio.
***
Nyt ruoka on maailmanmarkkinoilla taas kalliimpaa kuin koskaan. Kaivannaisten hintataso on sellainen, että uusia kaivoksia perustellaan myös joka puolella Suomea. Öljyn hinta on palannut tutulle kasvu-uralle.
Jatkossakin heilahtelut ovat suuria suuntaan ja toiseen. Korkeat hinnat voivat johtaa tuotannon ylitarjontaan ja toisaalla kulutuksen laskuun – ja hintataso lopahtaa. Säätilan vaihteluilla on suuri vaikutus ruuan hintoihin. Tältä osin talouden vanhat opit tuskin ovat miksikään muuttuneet.
Mutta niin kauan kuin Aasian jättiläiset, Kiina ja Intia, kasvavat ja kehittyvät, se kyllä ylläpitää trendinomaista hintojen nousupainetta. Kysyntäpaine tuntuu kestävänä varsinkin ruuassa. Suhdanteiden heilahdellessakaan nyt vaurastuneiden maiden kansalaiset tuskin ensimmäisenä tinkivät uusista ruokatottumuksistaan.
***
Tällaisesta kehityksestä aina joku hyötyy ja toinen kärsii. Etelä-Amerikan isot raaka-aineiden tuottajamaat ovat nyt vahvalla kasvu-uralla. Raaka-aineiltaan köyhissä ja ruuan tuonnista riippuvissa maissa vaikutus on aivan päinvastainen.
Meillä Suomessa ja Euroopassa ruuan tuotanto ja hinnoittelu noudattaa voimakkaan sääntelyn vuoksi omia lakejaan, mutta pehmennettyinä maailmantalouden hintapaineet tuntuvat täälläkin.
Tämä on yksi kivi lisää uuden hallituksen taakkaan. Vaikutus tuntuu sekä suoraan, että Euroopan kautta, jos inflaatiopaineita yritetään purkaa korkoja nostamalla.
ANTTI MARTTINEN