Kun lumipyry suistaa koko mantereen lentoliikenteen kaaokseen, onko vika lentokentissä vai elämäntavassamme?
Selitykset joulunseudun surkeuteen Euroopan lentokentillä ovat vaihdelleet, mutta perussyy lienee yhteinen. Lentokenttiä pyörittävien firmojen ei vain kannata hankkia sellaista määrää vermeitä ja niiden käyttäjiä, että ison lumimyräkän iskiessä saadaan pidettyä kentät kunnossa.
Suurimman osan vuodesta tai vuosista ne olisivat tyhjän panttina (paitsi jossain Joulupukin kotiseudulla). Lentokenttäyhtiölle on helpompaa ja halvempaa vain levittää kätensä, panna kentät kiinni ja vyöryttää vaivat, harmit ja kustannukset lentoyhtiöille ja matkustajille.
Joku ministeri tai komissaari on puhunut sakoista, joilla voisi patistaa kenttiä parempaan kunnossapitoon. Ensin se kuullostaa naurettavalta, mutta ei välttämättä ole.
Periaatteessa sakkouhkalla voisi luoda hinnan sille, että kenttä jättää hommat hoitamatta. Jos sakko on suhteessa siihen säästöön, että jätetään varautumatta lumimyrskyihin, kenttäyhtiölle tulee jo kannattavammaksi varata ylimääräistä kalustoa.
Voi olla, että lumimyrskyjä ei taas ikiaikoihin tule, kalusto lahoaa tyhjän panttina ja on ilmeinen virheinvestointi.
Senkin kustannukset vyörytetään tietysti lentoyhtiöille ja matkustajille. Mutta eivät aiheuta kaikkea sitä harmia ja mielipahaa, jota joulunseudun kenttäkaaos aiheutti siihen juuttuneille.
***
Sinänsä lentokaaoksesta – tai pääkaupunkiseudun parin viime talven lumitulvista – on hyvä saada myös toisenlaista oppia.
Ehkä meidän kannattaisi sittenkin kehittää sietokykyämme myös sen varalle, että elämä ei aina sujukaan ihan millintarkasti ja aikataulujen mukaan, säästä ja luonnonoloista riippumatta.
Jos ennusteet ilmastonmuutoksesta pitävät paikkansa, yllättävät sääilmiöt tulevat jatkossa vain lisääntymään. Silloin kannattaa ammentaa viisautta vaikka tavasta, jolla Japanissa on opittu rakentamaan taloja, jotka kestävät jatkuvia maanjäristyksiä.
Eli lähdetään siitä, että trombit, tulvat, lumipyryt ja muut ovat seuranamme myös tulevaisuudessa. Rakennetaan järjestelmiä, jotka on jo lähtökohtaisesti suunniteltu joustamaan, heilumaan, antamaan vähän periksi ja taipumaan. Mutta ne eivät katkea tai romahda ensimmäisestä pikku tärähdyksestä.
ANTTI MARTTINEN