Politiikassakin kannattaa joskus kuulostella tunteita.
Hallitus on astunut kuntauudistuksessa – osin tietoisesti ja osin vahingossa – mediasuohon, jossa se tulee saamaan pahasti takkiinsa. Tämä siitä riippumatta, onko itse hanke erinomainen, melko hyvä, melko huono tai läpeensä mätä.
En usko mihinkään median salaliittoon tai Pohjoisen Metian vastaiskuun, mutta kuntien yhteen patistelu vaatisi tuekseen melkoisen fakiirin, ettei se törmää kielteisten viestien seinämään.
Vai kuinka monta mielipidekyselyä olette jo nähneet, joissa perätään ihmisten tuomiota sille, että oma kunta liitetään väkipakolla naapurikuntaan. Entä toisinpäin? Onko joku jossain kysynyt, ”suostutteko hyväksymään sen, että naapurikunta sulautuisi osaksi omaa rakasta kotikuntaasi?”
***
Suuren ja pienen vastakkainasettelu tulee näkymään jatkuvasti kaikessa julkisuudessa, mitä kuntahankkeeseen liittyy.
On kiinnostavampaa jututtaa kiukkuisia pikkukunnan ihmisiä kuin isomman kaupungin väkeä, joka tuskin on pikku naapuristaan kuullutkaan. Enkä sano tätä vähätelläkseni pienten kuntien ihmisiä. En edes mediaa, näin vain on.
Myös politiikassa tätä osataan hyödyntää. Pienten puolelle asettumien voi olla esimerkiksi tappioita kärsineen keskustan pelastusrengas.
***
Yksi tärkeä asia on, jota jääräpäisinkään hallitus ei voi sivuuttaa, on ihmisten kaipuu johonkin jättikuntaa pienempään, jota voisi pitää omana kotipaikkanaan.
Tällä tunteella ei ole mitään tekemistä hallinnon kanssa, joka on jo karannut kaukaisiin kuntahimmeleihin.
Oma kotiseutu on niin tärkeä, että sitä kannetaan usein mukana koko elämän ajan, vaikka asuinpaikka vaihtuisikin.
***
Nyt tavallisen kansalaisen kulmasta oma tuttu pieni tuntuu katoavan kokonaan, ja sen tilalle tarjotaan suurta tuntematonta. Muutos koetaan uhkana. Se joka tähän osaisi tarjota toisenlaisen tuntemuksen, on löytänyt palan viisasten kiveä.
Jotain siitä vanhasta tutusta pitäisi saada säilymään, vaikka ne hallintohommat hoidettaisiinkin uudessa toisennimisessä yhteisössä.
Yksi tapa tukea oman kunnanosan identiteettiä olisi valita osa suurkunnan valtuutetuista oman pienalueensa edustajana, vaikka brittityyliin yhden hengen ”vaalipiireistä”. Tämä toisi konkreettisen roolin kunnanosalle, ilman uutta turhauttavaa hallintoporrasta.
Näin kaikki kunnan kulmat saisivat turvatusti edustajansa valtuustoon. Kunnanosan edustaja olisi tiukassa vastuussa ja valvonnassa sen suhteen, miten pitää omiensa puolia.
***
Vastarinta kuntauudistusta kohtaan tulee olemaan ankara. Uudistuksessa on hyvät, mutta myös ongelmalliset puolensa.
Jos tällaisen hankkeen aikoo ajaa läpi, pitää olla päättäväinen. Mutta vain veteen piirretty viiva erottaa tämän asenteen jääräpäisyydestä. Kova meteli ei saisi aiheuttaa sitä, että korvat suljetaan.
ANTTI MARTTINEN