Mitä tapahtuu, kun valtio romahtaa? Kreikan kohdalla tämä on juuri nyt ajankohtainen kysymys.
Argentiinan valtio romahti vuonna 2001, kun se ei enää pystynyt maksamaan velkojaan. Sitä ennen maa oli kokenut 80-luvulla kaaosmaisen hyperinflaation. ”Silloin kansalaisten piti kuunnella kauppaan lähtiessä radiosta, mikä mahtaa olla pihvilihan iltapäivähinta”, entinen ulkoministeri Jorge Taiana muistelee.
|
Entinen ulkoministeri (2005-2010) Jorge Taiana istui sotilasvallan aikaan seitsemän vuotta vankilassa.
|
Tämä syöksykierre suitsittiin 90-luvun tiukalla rahapolitiikalla. Peso sidottiin dollariin. Jos keneltä tahansa Buenos Airesissa kysyy, mikä romahdutti Argentiinan, vastaus on juuri tuo vahvan peson politiikka. ”Se oli oikea ratkaisu, mutta sitä jatkettiin liian pitkään”, on yleinen näkemys.
Nobelisti Paul Krugmanilla on ollut asiaan vähän eritellympi näkökulma. Dollari oli huono sidos, kun vienti painottui silloin Brasiliaan ja Eurooppaan. Kun dollari kipusi vahvimmillaan euroa vastaan suhteeseen 0,86 (nyt yli 1,4), peso tuli perässä.
Se romahdutti viennin, josta maa oli riippuvainen. Ehkä valuutan sitominen pelkän dollarin sijasta vientimaiden valuuttakoriin olisi ollut joustavampi ratkaisu, ehkä ei. Perusviisaus joka tapauksessa on, että sidot valuuttasi mihin maihin tahansa, tuottavuuden täytyy kehittyä näiden kanssa vähintään samaan tahtiin.
Muuten tulee aikaa myöten noutaja.
***
Vuonna 2001 peso devalvoitiin 40 prosentilla ja Argentiina lopetti ulkomaisten velkojen maksamisen. Tällainenkin on yksi vaihtoehdoista, joita Kreikalle on tarjottu.
Välit talousmaailmaan katkesivat. Kansalaisten elämä romahti. Köyhyys kolminkertaistui, työttömyys tuplaantui. Ihmisten säästöt jäivät pankkiin. Sadoilta tuhansilta meni kaikki. Ja huonosti asiat olivat jo ennen sitä.
|
Mielenosoittajien teltat ovat vaihteeksi katkaisseet Buenos Airesissa Plaza de Mayolle johtavan pääkadun.
|
Elämästä tuli kaaosta. Jatkuvat mielenosoitukset katkoivat katuja. Ihmisjoukot ryskyttivät nyrkein ja vasaroin pankkien lukittuja ovia. Vauhdikkaimman viikon aikana Argentiinaa ehti johtaa viisi pääministeriä.
Viiteen vuoteen velkoja ei maksettu lainkaan. Argentiinan onneksi soijan ja muiden raaka-aineiden hinnat ja kysyntä maailmalla lähtivät huimaan lentoon. Se moninkertaisti vientitulot ja oikaisi myös valtiontalouden. Vuodesta 2006 velkoja on maksettu pois erilaisin järjestelyin.
|
El Cronistan päätoimittaja Fernando González sanoo, että hankkeet teollisen pohjan laajentamiseksi ovat jääneet toistaiseksi vain julistuksiin.
|
Silti muu maailma ei ole unohtanut. Maan maine on edelleen pohjamudissa. Velkojen maksusta käydään oikeutta siellä täällä. Ulkomaisia investointeja – joilla laajennettaisiin teollista pohjaa – on perin vähän. Argentiinaan ei luoteta.
Inflaatio jytkyttää vähintään 25 prosentissa (virallisesti 10,9). Kukaan ei säästä. Rahaa ei saa mistään tuottaviin investointeihin. Maa elää – ja pankit lihovat – lyhytaikaisilla kulutusluotoilla. Julkista rahaa jaetaan löyhäkätisesti ja peso on taas vahva.
”On vahva syy pelätä, että maailmalta tulvivat soijarahat kylvetään tuuleen sen sijaan, että ne sijoitettaisiin viisaasti teollisuuteen ja sosiaaliseen kehitykseen”, maan johtavan talouslehden El Cronistan päätoimittaja Fernando González summaa.
***
Mitä opimme Argentiinan kohtalosta jos ajatellaan Kreikkaa ja kumppaneita? Aika vähän.
Ainakin sentään sen, että hallittua velkajärjestelyä ei ole. On vain eriasteisia romahduksia, pahoja tai erittäin pahoja. Kaikki ratkaisut kouraisevat kansalaisten elämää syvältä. Paluu pohjalta on pitkä, ja Kreikka tuskin on niin onnekas kuin raaka-ainevaroiltaan mahtava Argentiina.
ANTTI MARTTINEN
Tästä aiheesta myös:
AAA-kansan peukutuspulmat